| Lamminojan puisen, kivikautisen kalastusrakenteen löytöpaikalla tehtiin koetutkimuksia heinäkuussa 2013. Työn tavoitteena oli tutkia kivikautisen puisen liistekatiskan laajuutta ja luonnetta geofysikaalisin menetelmin sekä varmistaa havaitut anomaliat koekaivauksin. Tutkimuksen mahdollisti arkeologian valtakunnallisen tutkijakoulun myöntämä apuraha. Lamminojalla testattiin edellisenä kesänä Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineen sähkömagneettisia laitteita, maatutkaa, magnetometriä ja slingramia, joiden avulla pyrittiin saamaan tietoa puulöytöalueen laajuudesta ja luonteesta (Koivisto, Latvakoski & Perttola 2013). Testauksen avulla haluttiin kartuttaa kokemuksia ja vertailuaineistoa geofysikaalisten laitteiden toimivuudesta vettyneessä ympäristössä syvälle hautautuneiden, orgaanisten rakenteiden jäljittämiseksi. Koekaivauksissa kesällä 2013 varmistettiin geofysikaalisilla menetelmillä tehtyjä havaintoja kaivamalla ojanpenkoille koekuoppia ja koeoja. Koekuopissa havaituista ilmiöistä otettuja maanäytteitä tutkittiin lisäksi siitepöly- ja makrofossiilianalyyseillä, ja kalastusrakenteen viereinen orgaaninen kerrostuma ajoitettiin AMS-menetelmällä myöhäiskivikautiseksi. Ojassa erottuva kalastusrakenne dokumentoitiin takymetrillä, valokuvaamalla ja piirtäen. Koekaivauksen tuloksena voitiin todeta, että geofysikaalisilla laitteilla tehdyt havainnot eivät aiheutuneet vettyneistä puurakenteista, kuten aluksi oletettiin, vaan muista turvekerroksiin hautautuneista ilmiöistä. Sen sijaan kalastusvälineeseen liittyviä erinomaisesti säilyneitä osia, mm. pystyssä olevia paaluja ja liisteritiläaitaa, havaittiin koekaivauksissa kosteikkoa leikkaavan ojan itäpenkalla vähintään 10 m laajalla vyöhykkeellä. |
takaisin
Kuvaus
Lamminoja 1000018519, työ- ja valmistuspaikat
