Siikajoelle, Siikajoen Revonlahden ja Raahen välille on suunnitteilla tuulipuisto. Hankkeen YVA- ja kaavakonsultti Ahma Ympäristö Oy tilasi hankealueen muinaisjäännösinventoinnin Mikroliitti Oy:ltä elokuussa v. 2013. Inventoinnin maastotyö suoritettiin syyskuun lopussa ja vielä lokakuun alussakin alueella käytiin. Kaikkiaan hankealueen maastossa oltiin 14 henkilötyöpäivää. Olosuhteet maastotyölle olivat koko maastotyön ajan mitä parhaimmat.
Hankealue sijoittuu Revonlahden länsipuolelle, Siikajoen ja Raahen rajalta alkaen n. 5-6 km itään, valtatie 8:lta n. 5 km pohjoiseen ja etelään. Alue sijoittuu 25-60 m korkeusvälille ja alhai-simmat korkeudet ovat aivan alueen pohjoisreunamilla ja korkeimmat kohdat eteläosan kaak-koiskulmassa. Pääosin alue sijoittuu 30-55 m korkeusvälille. Kyseinen korkeusväli vastaa Itämeren rannansiirtymiskronologiassa varhaismetallikautta ja karkeasti n. 40-45 m tasolta ylöspäin kivikauden loppuvaiheen rantatasoja. Suurin osa alueesta on matalaa suota tai soista, kitukasvuista metsää. Suosta kohoaa itä-länsi tai lounas-koillinen suuntaisia kapeita hiekkaharjanteita – kaaroja – jotka ovat muinaisia dyynejä- ja rantasärkkiä. Näiden leveydet vaihtelevat useasta kymmenestä metristä kymmeneen. Useat kaarat ovat hyvin matalia, kohoten vain vähän – metrin pari – suon tason yläpuolelle, korkeimmat neljä - viisi metriä. Soissa on myös tasaisia särkkiä jotka ovat aivan suon tasossa kohoten vain hieman suonpinnan yläpuolelle. Kaarat ovat siis maaperältään lajittunutta hiekkaa ja useimmat ovat lähes kivettömiä. Näiden lisäksi alueella on kaakko-luode suuntaisia moreeniharjanteita. Useimmiten nämä hiekkamoreeniharjanteet ja kohoumat ovat varsin kivikkoista maastoa paikoin jopa louhikkoisia. Avokallioita ja korkeita, jyrkkäpiirteisiä mäkiä ja maastoja ei alueella ole, joskin alueen keskiosassa, länsireunalla on Raahen puolella sijaitsevan Hummastinvaaran itärinnettä.
Hankealueelta tunnettiin ennestään vain yksi muinaisjäännös, mahdollinen pyyntikuoppa Hepokaaran itäpäässä ja sen länsipuolella havaittu muutama palaneen kivien keskittymää. Kyseisellä Hepokaaran alueella havaittiin sitten inventoinnissa lukuisia asumuspainanteita ja kvartsikeskittymiä. Hankealueen eteläpuolella – missä korkeustaso nousee 50-60 metriin – tunnetaan laajoja kivikautisia asuinpaikkoja. Hankealueen maasto ja topografia on kivikauden lopun ja pronssikautisia röykkiöitä ajatellen niille epätyypillistä juuri pienipiirteisyytensä takia – joskaan ei mahdotonta. Kaaroilta röykkiöitä ei liene juurikaan löydetty.
Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineistosta laadittiin alueen korkeusmalli (mittakaavatasolla 1:1000 – 1:2000). Siitä pyrittiin paikantamaan arkeologin näkökulmasta mielenkiintoisia maarakenteita, jotka sitten tarkastettiin maastossa. Useimmat alueen tervahaudat näkyvät maastomallissa hyvin mutta muutama maastossa havaittu tervahauta ei korkeusmallista kunnolla erottunut.
Maastomallia tarkastelemalla valittiin tarkastettavat maastot. Siinä täysin tai lähes tasaiset ja piirteettömät kuivan maan maastot jätettiin pääsääntöisesti tarkastamatta. Maastomallin avulla saattoi myös päätellä alueen pintamaaperän laatua ja louhikkoiset, matalat ja liki piirteettömät moreenimaastot jätettiin vähemmälle huomiolle. Korkeammat ja laajemmat kaarat ja särkät katsottiin maastossa kun taas kaikkia matalia ja kapeampia kaaroja ei kokonaisuudessaan katsottu tarkemmin, ellei maastomallin perusteella siellä ollut jokin mielenkiintoiselta vaikuttava rakenne tms.
Monin paikoin alueella oli hakattua ja äestettyä metsämaata joista havaintojen saaminen oli helppoa. Peitteisillä mailla - jota valtaosa tutkituista alueesta on - tehtiin satunnaisesti koekuoppia, paikoin runsaastikin.
Tällä alueella tehtiin sama huomio kuin mitä muuallakin Pohjanmaalla olemme tehneet: 40 m korkeustason alapuolella asuinpaikkahavainnot loppuvat tyystin kun taas 50 m tason yläpuolella asuinpaikkoja on runsaasti, 40-50 m korkeusvälin ollessa ”hiipuvan asutuksen” vyöhykettä. Nyt alin havaitsemamme asuinpaikka sijaitsee muinaisessa jokisuussa 42 m tasolla. |