Arkeologisella tutkimuksella oli tarkoitus selvittää, onko Silmäkenevan muinaisjärven alueelle sijoittuvien voimajohtolinjan kannatinpylväiden kohdalla suon pinnan alaisia kiinteitä muinaisjäännöksiä tai muinaisesineitä/-laitteita, kuten kalastusvälineitä. Pylväspaikoilla ei havaittu kiinteitä muinaisjäännöksiä eikä suokerrostumista löytöjä, mutta koekaivaus tuotti silti mielenkiintoista uutta tietoa Silmäkenevan paikalla olleesta muinaisjärvestä:
kaikista kuopista todettiin järven alimman vaiheen olleen hieman yli 85 m, ja että siinä vaiheessa oli alkanut matalilla rannoilla ja vesissä soistuminen, ja että sen jälkeen on vesi noussut ilmeisesti melko nopeasti useita metrejä. Turpeen päälle on kerrostunut varsin paksu hiesukerros, joka on kerrostunut suhteellisen syvään veteen. Hiesu on joko peräisin tulvan huuhtomilta rannoilta tai jokeen laskevien uomien virtaus ja kulutus ovat olleet suuria ja ne ovat tuoneet mineraaliainesta altaaseen, jossa vesi on ollut liki seisovaa. Se mikä merkitsee sitä, että järvellä on ollut ahdas purkukynnys veden olleessa korkealla. Miten se on mahdollista, on mielenkiintoinen kysymys, samoin kuin järvivaiheiden tarkempi ajoitus. |