Tutkimuskohde sijaitsee Pirkkalan Pirkkalankylässä, noin 1 kilometriä Pirkkalan vanhasta
kirkosta lounaaseen. Kyseessä on laaja-alainen muinaisjäännösalue, joka sisältää sekä
kivi- ja rautakautisia että keskiaikaisia ja uuden ajan kohteita. Tutkimukset keskittyvät 1700-
luvun isojakokartassa kuvatun Pirkkalankylän kylätontin pohjoisosaan.
Kohteessa on suoritettu lukuisia arkeologisia inventointeja ja tutkimuksia, nyt suoritettavat kaivaukset ovat jatkoa vuosien 2012, 2013, 2015 ja 2016 kaivauksille. Nyt tutkitaan aluetta,
josta on vuoden 2013 pelastuskaivauksissa saatu sekä rautakautisia että
varhaiskeskiaikaisia löytöjä ja rakennehavaintoja. Keskeinen tavoite on lisätiedon
saaminen rautakauden/keskiajan asuinpaikka-alueen toiminta-alueiden jakautumisesta
sekä muinaisjäännöksen eri osa-alueiden ominaispiirteistä ja kronologiasta.
Tutkimukset suoritetaan Pirkanmaan maakuntamuseon ja Pirkkalan kunnan yhteisenä
yleisökaivauksena, jonka avulla laajennetaan kansalaisten tietoisuutta esihistoriasta ja
arkeologiasta. Kaivaukset ovat osa museokeskus Vapriikissa olevaa Birckala 1017 –
näyttelyä.
Kaivauskohde sijaitsee vanhalla pellolla ja kaivettavan alueen laajuus on enintään 50 m²,
jonka lisäksi kaivetaan 50 cm x 50 cm tai 1 m x 1 m laajuisia koekuoppia. Niiden paikat
valikoituvat metallinetsinhavaintojen perusteella. Tutkimusmenetelminä on kerros- ja
yksikkökaivausten yhdistelmä. Havainnot dokumentoidaan sanallisesti, piirtämällä,
valokuvaamalla ja mittaamalla takymetrillä. Näytteitä otetaan runsaasti. Löydöistä otetaan
systemaattisesti talteen rautakautiset ja kaikki 1800-lukua vanhemmat, luun ja palaneen
saven talteenotossa huomioidaan konteksti. Löytöjen konservoinnista ja niiden
kustannuksista vastaa Pirkanmaan maakuntamuseo.
Kaivausten arkeologisena valvojana toimii suojeluviranomaisena toimivan Pirkanmaan
maakuntamuseon arkeologi. Kaivausten jälkeen kaivetut alueet täytetään ja maisemoidaan.
Kaivauksella tutkittiin 5 neliömetriä pohjasaveen saakka. 31 neliömetrin alueella kaivettiin kokonaan tai osittain sekoittuneita pintakerroksia, joista kuitenkin saatiin talteen runsaasti rautakaudentyyppistä löytöaineistoa. Kaivauksessa dokumentoitiin kiveys (multapenkin tai
seinälinjan perustus?), puulinjoja ja ojan pohjaksi tulkittu anomalia. Ne sijaitsivat kerroksissa, joista löytyi runsaasti rautakaudentyypin keramiikkaa, mutta myös hieman tiiltä ja muita historialliseen sekoittumiseen viittaavia löytöjä. |