Tutkimuskohde sijaitsee noin 2,9 kilometriä luoteeseen Ruoveden kirkosta. Paikalla on ollut
puurakenteinen Ruoveden pappila, joka valmistui vuonna 1831 ja paloi vuonna 1976. Sen
edeltäjä rakennettiin 1780-luvulla, ja jo sitä ennen ilmeisesti samassa pihapiirissä on ollut
ainakin kaksi pappilaa. Mauno Jokipiin mukaan 1600-luvun pappila sijaitsi ”vain hieman
sivussa” em. rakennuksista.
Alueella toimii nykyisin kesäteatteri, jonka lava on osittain vanhan pappilan
päärakennuksen paikan kohdalla. Vuonna 2016 tehdyssä arkeologisessa tarkastuksessa
katsomon vierustoille tehtiin koekuoppia, joista löytyi kulttuurikerrosta ja merkkejä paikalla
aikaisemmin sijainneista rakennuksista. Jäännösten ikää ei löytöjen perusteella voinut
tarkemmin määritellä. Kerrosten päällä havaittiin olevan täytemaata ja itse kerrostumat
sijaitsivat kohtalaisen syvällä (40-45 cm) silttimaassa. Likamaan lisäksi yhdessä kuopassa
havaittiin orgaanisen lahonneen materiaalin jäännöksiä.
Ruoveden kunta on rakentamassa kesäteatterin lavan päälle sadekatosta, jota varten
katoksen tukirakenteille on suunniteltu betoniset tukiankkurit lavan ympärille.
Betoniankkureita on 24 kpl ja niiden koot vaihtelevat 1 x 2 - 2 x 3 metriä. Betonilaatat
kaivetaan noin 50 cm syvyyteen ja ne kiinnitetään maahan paikoilleen ruuvi-eli
puristuspaaluilla, joiden läpimitta on 6 cm. Paalut kairataan maahan 2-6 metrin syvyyteen
pohjamoreeniin saakka. Kukin betoniankkuri kiinnitetään 2-10 ruuvipaalulla
rakennesuunnitelman mukaisesti.
Koekaivausten tarkoituksena on tutkia betoniankkureiden kohdat ja selvittää, onko niiden
alueella muinaisjäännösrakenteita ja tutkia mahdollisesti esiin tulevat rakenteet pois.
Tutkimusmenetelmäksi on esitetty kahta vaihtoehtoa: 1) tutkimukset on tarkoitus ulottaa
vain betoniankkurikaivantojen määräsyvyyteen eli noin 50 cm saakka. 2) tutkimukset
ulotetaan puhtaaseen maahan asti. Tutkimusmenetelmänä on molemmissa vaihtoehdoissa sama eli poistaa koneellisesti täytemaakerros kulttuurimaahan asti, jonka jälkeen kaivuuta jatketaan arkeologisin menetelmin.
2 (4)
Vuoden 2016 koetutkimusten perusteella kulttuurikerros sijaitsee 40-45 cm paksun
täytekerroksen (johon on sekoittunut vuoden 1976 palokerrosta) alla. Niiden perusteella
koekaivauksissa ei päästä välttämättä itse kulttuurikerrokseen asti tai päästään ainoastaan
niiden pintaosiin. Tällöin itse tutkimus jää suorittamatta kohteella. Kun betonilaatat on
tarkoitus ankkuroida ruuvipaaluilla, voivat siinä vaiheessa alla olevat rakenteet tuhoutua
ilman, että niistä on saatu tietoa.
Ensisijaisesti koekaivauksissa tulee toimia esitetyn vaihtoehdon 2 mukaisesti eli pinta- ja
täytemaan poiston jälkeen mahdollisesti esille tulevat rakenteet tulee tutkia arkeologisin
menetelmin ns. puhtaaseen maahan asti niiden luonteen ja iän selvittämiseksi. Mikäli
valituissa kohdissa ei tule esille kulttuurikerrosta, voidaan kaivaminen päättää esitettyyn 50
cm määräsyvyyteen.
Kuopat kaivetaan aluksi koneella ja mikäli kaivettaessa tavataan merkkejä
muinaisjäännöksestä, siirrytään kaivamaan laipion ja lastoin. Kaikki kaivuu suoritetaan
arkeologin valvonnassa ja toimesta. Esiin tulevat rakenteet otetaan esille ja
dokumentoidaan asianmukaisesti suusanallisesti, piirtäen, valokuvaamalla ja mittaamalla
takymetrillä tai RTK GNNS – laitteella.
Esiin tulevien löytöjen merkitys arvioidaan löydettäessä ja tallennettavat löydöt
dokumentoidaan yksiköittäin ja käsitellään Museoviraston ohjeiden mukaisesti.
Kansallismuseon kokoelmiin tulevat esinelöydöt konservoidaan ostopalveluina.
Tutkimusten valvojana toimii suojeluviranomaisena toimivan Pirkanmaan maakuntamuseon
arkeologi Ulla Lähdesmäki, joka arvioi lisätutkimustarpeen ja johon tulee tarvittaessa ottaa
yhteyttä kuoppien kaivamista arvioitaessa. Työn aikana kuopat tulee aidata ja kaivausten jälkeen kuoppiin valetaan betoniankkurit. |
takaisin
Kuvaus
Ruolahti 1000030815, asuinpaikat