Museoviraston Arkeologiset kenttäpalvelut tutki keväällä 2019 Helsingin Pitäjänmäen Pajamäen korkeimman maastonkohouman eli nk. Patterimäen itäpuolella sijaitsevaa ensimmäisen maailmansodan aikaista yhdystietä. Tie on rakennettu ensimmäisen maailmansodan aikaiseen tukikohtaan numero XXXV. Sen läheisyydessä, Pajamäen laella sijaitsee tuli- ja tähystysasemista, taisteluhaudoista ja suojista koostuva puolustusasema, jonka muinaisjäännösrekisterin tunnus on: 1000013916, Tukikohta XXXV:11, Pajamäki. Tiellä itsessään ei ole muinaisjäännöstatusta, koska se on edelleen käytössä. Tie alkaa Pajamäen kaakkoisreunalta ja on johtanut itään päin, jossa se on liittynyt Turun maantiehen.
Tie on ollut alun perin 500 metriä pitkä mutta siitä oli 2019 jäljellä enää 255 metrin osio. Tien ympäristöön suunnitellaan uutta rakentamista ja se sijaitsee asemakaavan suunnittelualueella. Tutkimusalue jaettiin kaavasuunnitelman perusteella kolmeen osa alueeseen. Tutkimusalueen länsipäässä osa-alueella 1 tie sijoittuu kaavasuunnitelman puistoalueelle ja se pidetään nykyisessä asussaan. Tutkimusalueen keskivaiheilla sijaitsee osa-alue 2, joka on tuleva katualue. Itäpäässä on suunnitellulla asuintonttialueella osa-alue 3, jonka kohdalla tie jää rakentamisen alle.
Tie ja siihen liittyvät penkereet ja ojat kartoitettiin, valokuvattiin ja niistä laadittiin kirjalliset muistiinpanot. Lisäksi osa-alueella 3, tuhoutuvaksi suunnitellulla osuudella, kaivettiin tien poikki kaivinkoneella kolme koeojaa ja yksi koekuoppa, joilla tutkittiin tien rakennetta tarkemmin. Kartoituksen ja silmämääräisen tarkastelun perusteella tien rakenne on samanlainen koko sen matkalla, myös tutkimusosa-alueilla 1 ja 2.
Tie rakennettiin vuonna 1915 hiekkapohjaiseen maastoon. Se kulkee penkereen päällä, joka nousee ympäristöään korkeammalle. Tiepenkereen reunat on vahvistettu kummaltakin puolelta ladotuilla kookkailla kivillä. Penger on tehty hiekasta. Notkelmapaikkoja on täytetty louhituilla kivillä, jotta tien pinta on saatu vaakasuoraksi. Tie oli alun perin päällystetty makadamilla, eli kivestä murskatulla sepelillä, jonka ympärillä on sidemaata. Tien pinnalle lisättiin myöhemmin, mahdollisesti 1980-luvulla, hiekkaa ja kivituhkaa. |