1700-luvulla alkaneen lastaus-, telakka-, satama- ja sahatoiminnan seurauksena Laitakariin rakennetiin toiminnan tarvitsemia pajoja, tauko- ja varastorakennuksia ja konttorirakennuksia. Lisäksi oli yksittäisiä asuinrakennuksia, enimmäkseen yhteismaan ulkopuolella. Rakennukset olivat varsin pieniä ja vähäisiä. Kahta asuinrakennusta ja nuorehkoa suulia lukuun ottamatta rakennukset ovat purettu pois. Hyvä satama, höyrylaivaliikenne ja tieyhteys veti puoleensa 1900-luvun vaihteessa ja alkupuolella myös huviasutusta. Laitakarin tyveen rakentunut, neljän kiinteistön alue on epäyhtenäinen ja kaksi sen kiinteistöistä liittynevät jo alueen vanhempaan, telakka- ja satama-ajan käyttöön. Erillisenä on lisäksi niemen kärkeen vasta 1940-luvulla rakennettu yksittäinen huvila. Erityyppiset rakennukset antavatkin hyvän kuvan 1900-luvun vaihteen ja alun rakentamisesta. Etelärannalla, vanhojen satamapaikkojen yhteydessä on kaksi suulia, jotka ovat ilmeisesti sahan ajalta, 1900-luvun alkupuolelta, kuten pohjoisrannalla oleva sahan piippu.
Laitakarin teollisesta toiminnasta kertovat teollisuusarkeologiset arvot ovat selkeimmin tunnistettavissa sahan piipussa ja kahdessa suulissa. Näiden ympäristössä täyttömaakerrosten alapuolella saattaa sijaita myös osia muista sahaan kuuluneista rakenteista, joita tosin nykyisin ei voida maanpinnalle havaita. Erityisesti laivanrakennustoimintaan liittyy pajan jäännös niemen keskivaiheilla. Tätä voidaan pitää ainoana selkeästi laivanrakennukseen liittyvänä rakenteena, joka on säilynyt maanpinnalle tunnistettavana rakenteena. On mahdollista, että alueella on myös muita laivanrakennukseen liittyviä jäänteitä ja rakenteita nuorempien maatäyttöjen alapuolisissa kerros-tumissa. Arkeologisoituneita kohteita ovat myös laivanhylyt, joista ponttoonilaiturin alla sijaitseva ”Laitakari” [1719] on muinaisjäännöskohde. Toinen hylky, Veikko [1720], on tulkittu muuksi kulttuuriperintökohteeksi. |
takaisin
Kuvaus
Laitakari 1719, alusten hylyt