Kyseessä oli pyöreähkö hyvin säilynyt röykkiö, jonka mitat olivat etelä–pohjois-suunnassa 6,75 ja länsi–itä-suunnassa 7,05 m. Korkeutta rakenteella oli 68 cm. Kivien koko jäännöksessä vaihteli.
Röykkiöstä ja sen alapuolisesta maasta löydettiin 25 kvartsiesinettä, neljä ydintä ja 101 kvartsi-iskosta. Röykkiön ulkopuolelta löydettiin kuusi kvartsiesinettä ja 20 kvartsi-iskosta. Valtaosa röykkiön kvartseista (130) löytyi röykkiön pohjasta tai vyöhykkeestä, joka oli alle viisi senttiä pohjasta ylöspäin. Silti 13 löytöä mitattiin ylempää, eli yli viisi senttiä röykkiön pohjasta, ylimpien kvartsilöytöjen ollessa kiveyksessä 20 senttiä röykkiön pohjasta.
Vertikaalilevintä todistaa, että röykkiö on ilmiönä samanikäinen ylimpänä kiveyksessä sijaitsevien kvartsilöytöjen kanssa. Pohjan kvartsit ja selvät ryppäät näyttäisivät päätyneen sijoilleen ennen röykkiön rakentamista. Röykkiön alla oli kivinen moreeni, jossa oli havaittavissa normaali maannos.
Röykkiö vaikuttaisi olevan ajoitukseltaan kivikautinen, mutta sen käyttötarkoitus jäi epäselväksi. Mitään rakennetta tai hautaukseen viittaavaa ei löydetty. Röykkiön pohjoispuolen rinteeseen tehty koeoja sekä etelärinteen asuinpaikkapintaan kaksi koekuoppaa olivat löydöttömiä. Kohteen itäosassa sijaitsevaan kuoppajäännökseen tehty koekuoppa oli niin ikään vailla löytöjä.
Rajakankaantien pohjoispuolen asuinpaikkapinta näyttäisi polkutieltä ja metsäkoneen jäljistä kartoitettujen kvartsiiskosten ja palaneiden kivien perusteella jatkuvan pesäkkeisenä noin 420 m päähän röykkiöstä itään |