Kraakanmäki 3:ssa tehtiin noin 250 m2 tasokaivaus. Kohde sijaitsee 33 metriä mpy, joten se ajoittuu korkeutensa perusteella kivikauden loppuun, noin 4000 BP. Tätä tukevat myös kolme palaneista hylkeenluista tehtyä radiohiiliajoitusta, jotka ajoittuvat välille noin 4150–4300 BP. Löytöjä tuli yhteensä 4310 kpl. Suurin löytöryhmä koostui kvartsi-iskoksista (2061 kpl), kvartsista valmistettuja esineitä löytyi 57 kpl. Keramiikkaa löytyi 597 palaa. Keramiikka oli yleensä hyvin haurasta ja enimmäkseen koristeetonta. Koristelluissa saviastian paloissa on mm. kuoppa- ja viivakoristelua, reunapaloissa on leimakoristelua myös reunan päällä. Saviastioiden pohjapalojen perusteella astiat ovat olleet tasapohjaisia. Tyypiltään se kuuluu Kiukaisten keramiikkaan, kuten Kraakankanmäki 1 ja 2 kaivauksiltakin tullut keramiikka. Kiviesineitä tai niiden katkelmia/teelmiä löytyi 27 kpl. Palanutta luuta löytyi 1453. Lisäksi löytyi mm. hiekkakivestä valmistettuja hioimia ja niiden katkelmia, kivilaji- ja kvartsiitti-iskoksia.
Kaivauksissa ei tullut esiin lainkaan rakenteita, kuten liesikiveyksiä. Myöskään mitään merkkejä asumuksen pohjista ei havaittu eikä asumusten sijainnista saatu viitteitä alustavasta löytöjen levinnästäkään. Havaitut likamaakerrokset olivat heikkoja punertavan tai harmaansävyisiä. Vain kaivausalueella 3 havaittiin mahdollinen hajonnut liesikiveys ja harmaata noensekaista maata. Löytöjen levinnässä ei havaittu mitään erityisiä keskittymiä, vaan ne jakaantuivat melko tasaisesti tutkituille alueille.
Havainnot viittaavat siihen, että alue on ollut rantavoimien kulutuksen alaisena, kuten aiemmissakin Kraakanmäen tutkimuksissa on epäilty. Ilmiö selittynee sillä, että asuinpaikka on ollut rannan lähellä ja alavalla alueella, jolloin tuulen johdosta tapahtuvat merenpinnan vaihtelut voivat olla hyvinkin suuria.
Kraakanmäen kaivausten löydöistä ja näytteistä tehtiin useita erityyppisiä analyysejä, joista osa on Suomessa aivan uudentyyppisiä analyysejä tai harvoin käytettyjä. FT Tuija Kirkinen Helsingin yliopistosta teki kvartsiesineiden mikropartikkelianalyysin ensimmäistä kertaa Suomessa. Tavoitteena oli selvittää, onko kivikautisten kvartsikaavinten pinnalla voinut säilyä mikroskooppisen pieniä orgaanisen aineksen fragmentteja, kuten nisäkkäiden karvojen tai lintujen sulkien osia, jotka liittyisivät esineiden käyttöön. Useista esineistä löytyikin mikropartikkeleja, jotka viittaavat siihen, että esineitä on käytetty mm. hylkeen nahan käsittelyyn tai lintujen nylkemiseen. Mielenkiintoista oli myös se, että työkaluina on ilmeisesti käytetty myös iskoksia eikä pelkästään retusoituja kvartsiesineitä. Toinen harvoin käytetty analyysi on fytoliittianalyysi, josta saatiin raportointivaiheessa vasta alustavia tuloksia.
Korttenrapakossa löydöt olivat palanutta luuta ja kvartsi-iskoksia, -ytimiä ja kvartsiesine. Koekuopitusta tehtiin muinaiselle merenrannalle, noin 32,5–34 metrin korkeuskäyrien väliselle alueelle. Asuinpaikka on tutkimuksen perusteella noin 200 metriä pitkä ja noin 50 metriä leveä (kuva 32 ja karttaliite), joten muinaisjäännösalue vaikuttaa olevan selvästi suurempi kuin inventoinnissa v. 2020 oli pystytty määrittelemään. Löytöjä on hajanaisesti koekuopista ja eikä selviä likamaakerroksia havaittu. |
takaisin
Kuvaus
Kortteenrapakko 1000038607, asuinpaikat