Kaivannon koillispuoliskolta saatiin esiin kellarillisen rakennuksen perustuksia, jotka betonirakenteista ja muovinsekaisesta täytöstä päätelleen kuuluu 1970-luvulla purettuihin rakennuksiin. Arkeologisten kerrosten läpi päästiin koekuopan lounaisosassa.
Noin 1,5 m syvyydeltä, moreenisoralla tasattujen pihakiveysten alta alkoivat vanhemmat kerrokset. Pienialaisesta koekuopasta tuli esiin pääosin erityyppisiä maakerroksia (pihamaata, purkumaata, tasauskerroksia, kuivikekerroksia, mahdollisesti tunkiota jne.) sekä kaksi risteävää hirttä ja puupaaluja tarkoitukseltaan tuntemattomasta rakenteesta (n. 2,5 metrin syvyydeltä asfaltin pinnasta). Näistä ylemmät purkumaan sekaiset piha ja tasauskerrokset ajoittuvat löytöaineistonsa perusteella pääosin 1700-luvulle, niiden alla olevat kosteat puusilppukerrokset ja sitä myöten hirsirakenne todennäköisesti 1600-luvulle.
Koekaivannon alimmat kerrokset noin 2,8–3 metrin syvyydeltä alkaen ovat todennäköisesti jo selkeää asutusvaihetta edeltäviä kosteikkokerroksia. On mahdollista, että koekaivanto osuu korttelin alueella olleen vanhan Mätäjärven reuna-alueille tai johonkin muuhun kostean maan vaiheeseen. Alimmista kerroksista löytyi muutama satunnainen eläinluu sekä nahkapala, mutta ei ajoittavaa esineistöä. Löydötön pohjamaa alkoi 7,85 m mpy tasalta, eli 3,5–3,6 m syvyydeltä nykyisen asfalttipihan tasolta laskettuna.
Arkeologiset kerrokset jatkuvat selkeästi kellarirakenteen lattian alapuolelle ja todennäköisesti myös suurimmaksi osaksi tontilla kulkevien kunnallisteknisten kaivantojen alla. |