Hevoshaan ja Lippukallion alueilla koekuopista ei tullut vastaan mitään kiinteään muinaisjäännökseen viittaavaa. Kaikki vastaan tulleet löydöt olivat hajalöytöjä pintamullasta, korkeintaan 30 cm syvyydestä. Löydöistä suurin osa oli posliiniastioiden palasia, jotka lienevät lähinnä 1800–1900-luvuilta. Pari löydettyä punasaviastian palaa voivat olla mahdollisesti 1800-lukua vanhempia. Todennäköisesti vanhin, 1700–1800-lukuinen, löytö on Hevoshaan koillisosasta löytynyt pieni kivisaviastian pala, jossa on ulkopinnalla kellertävä lasite. Se voisi olla peräisin seltteripullosta.
Hisingerintien kivirakenteista itäisemmät kaksi kiviriviä osoittautuivat pidemmiksi ja suuremmiksi kuin mitä lähtötiedot kertoivat. Alueen terassit ovat todennäköisimmin luonnon muovaamia, mutta niitä on voitu käyttää viljelykseen. Ojat sekä kivirakenteet liittyvät alueen viljelyyn. Kivirakenteista itäisin, nelikulmainen latomus, on todennäköisimmin ns. viljelyraunio, johon viljelysmailta raivatut kivet läjitettiin. Kivirivit palvelevat samaa tarkoitusta, mutta kivet on kasattu muodostamaan kiviaitoja. Muinaisjäännös rajautuu alimman kaakkoisluoteissuuntaisen terassin sekä luoteessa kulkevan lounais-koillissuuntaisen painauman, ilmeisesti ojan, mukaan. |