Noin 4,5 x 2,5-metrinen kaivanto oli noin 50 cm syvä, ja täytetty vuonna 1950 täyte- ja purkumassoilla. Kaivannon kohdalla sijainneen U-kirjaimen muotoisen kivireunaisen vesiratasrännin reunuskivet oli romautettu pääosin rännin sisään, ja jopa rakennuksen kivijalan sisemmän kivikerran kiviä oli päätynyt samaan läjään. Vesirattaan rakenteista ja rännistä pystyi erottamaan vain pohjoisen seinän linjan, veden sisääntuloaukon reunat ja rattaan akselin kiinnikkeet, pääosa kaivannosta oli vain sikin sokin heiteltyjen kivien sekamelskaa. Rakennekivet oli autohallimuutostöissä peitetty sekalaisella aineksella, joka vaihteli koostumukseltaan ruskeasta hiekasta pyöreisiin, halkaisijaltaan noin 10–20 cm kokoisiin kiviin sekä selkeään purkujätteeseen, johon kuului tiilen ja laastinkappaleita sekä pikimustaa, hiilensekaista maata. Purkujäte lienee peräisin saman huonetilan ahjosta ja hehkutusuunista.
Samassa rakennustyössä kankipajan puolelta esiin tulleiden, ilmeisesti jo 1920–30-lukujen aikana puretun venytysvasaran sekä vuonna 1950 puretun järeän meltovasaran vesirattaiden kiinnikkeet dokumentoitiin samalla kerralla. |