Ylimmäisenä pintamaan poiston jälkeen havaittiin kahteen rakennukseen kuuluneita kiviperustuksen jäänteitä, joita peitti palokerros. Kerros on syntynyt paikalleen palaneista rakennuksista Turun palossa syyskuussa 1827. Kiviperustuksen kivet olivat altistuneet erittäin voimakkaalle tulipalolle ja ovat pinnoiltaan lohkeilleita tulipalon kuumuuden takia. Palokerroksessa oli suhteellisen paljon esinelöytöjä, ja niiden joukossa on käyttökeramiikkaa, kuten piiposliiniastioiden, fajanssiastioiden ja punasaviastioiden paloja. Lisäksi kerroksessa oli runsaasti rautaesineitä, lähinnä puiseen rakennukseen liittyviä erilaisia heloja, kulmarautoja ja nauloja sekä runsaasti ikkunalasin paloja, joista osa oli sulanut suuriksi möykyiksi. Turun palon aikaisen palokerroksen 1827 lisäksi esiin saatiin todennäköisesti vuoteen 1819 ajoittuva palokerros.
Palokerrosten alta paljastui 1700-1800-lukujen kulttuurikerros, pihamaata ja rakennuksen lattianalainen maakerros. Pihamaan multaisessa maassa oli myös kohtalaisen runsaasti keramiikkalöytöjä ja eläinten luita. Alemmassa kerroksessa tulee esinelöytöjä niukasti, vain jonkin verran luita, hieman lasipullojen paloja ja keramiikkaa. Esinelöydöt olivat hyvin tyypillisiä 1700–1800-lukujen taitteen löytöjä. Vanhimmat esinelöydöt ajoittuvat 1600-luvulle. Näitä olivat 1600-luvunpuolivälin kaakeliuunin koristeelliset barokkikaakelinpalat, jotka ovat todennäköisesti peräisin tontin 1600-luvun asutuksesta. Lisäksi peltosavikerroksesta saatiin palanen sinistä 1600-luvun pullolasia. |
takaisin
Kuvaus
Turun kaupungin vanha asemakaava-alue 853500004, asuinpaikat, asuinpaikat