Kerrokset tulivat suoraan modernin tasaussoran alta eikä paikalta havaittu selkeitä 1960-luvun purku- ja rakennustöihin liittyviä kerroksia, mikä viittaa siihen, että vanhat Moision rakennusten purkumaat ja mahdollisesti osa pintamaista on siivottu / kuorittu pois.
Länsipuoliskoa kaivetusta alueesta kattoi paksu, kova ja tumma yhtenäinen kulttuurikerros, vanha tallautunut pihamaa. Sen yhteydessä dokumentoitiin kaksi tai kolme kivettyä paalusijaa, mahdollisesti aitaan tai portteihin liittyviä rakennelmia. Kahden suuren kiven välinen alue koostui erinäisistä sekoittuneista hiekkakerroksista, satunnaisista kivistä ja puujäänteistä sekä eläinluuaineistosta. Suuret kivet ovat voineet toimia hirsirakenteen nurkka-/peruskivinä.
Itäpäädyssä kaivausaluetta dokumentoitiin kaksi kaivannon poikki kulkevaa ojaa sekä
joukko pienemmistä ja suuremmista kivistä koostuvia rykelmiä, joista osa on tiilimurskan perusteella ihmistekoisia ja keskiajan jälkeiseltä ajalta, osa mahdollisesti myös luontaisia muodostelmia.
Löytöaineisto oli pääosin pieneksi rikkoutunutta ja melko vähäistä. Vanhin ajoitettava esine on Juhana III:n 2-äyrinen (1573-1574), nuorin puolestaan Arabian astialeima vuosilta 1932-1949. Valtaosa punasavi- ja piiposliinipaloista, astia- ja pullolasi- sekä tasolasisiruista sekä liitupiippujen varren paloista ajoittuu (1600-) 1700–1800-luvuille. Havaittu luuaineisto koostui eläinluista.
Rinteen 1920 paikalta dokumentoima kirkon/kappelin perustus ja sen päällä olleet vanhat rakennuksen jäänteet jäivät oletettavasti nyt kaivetun kaivannon pohjoispuolelle. |