Muinaisjäännösalueen poikki kaivettiin koekaivauksessa kolme koeojaa, joiden tarkoituksena oli selvittää vanhimpien tiekerrosten säilyneisyyttä. Noin 1,5 metriä leveistä, 10–11 metriä pitkistä ja 80–130 cm syvyisistä ojista saatiin näkyviin yhteneväiset kerrokset. Havainnot dokumentoitiin sanallisesti, valokuvin, mittauksin ja fotogrammetrisesti.
Ylimpänä vanhalla tiealueella on muinaisjäännösalueen pohjoispuolella kulkevan syvän
pelto-ojan kaivuusta syntyneitä maakasoja. Pelto-oja myös leikkasi kaikkien koeojissa havaittujen tiekerrosten pohjoisreunan. Maakasojen ja pintaturpeen alla on 50–70 cm paksuudelta modernin ajan tien käyttö- ja perustuskerroksia. Asfaltti- tai öljysorapäällysteen
alla on tiiviiksi pakkautunutta soraa ja hiekkaa, jonka seassa on jonkin verran tiilenkappaleita.
Lähistöllä onkin 1900-luvun alkupuoliskon aikana toiminut tiilitehdas. Modernin ajan tiekerroksia on alueella melkein 8 metrin leveydeltä. Päällystetyn tien perustamiskerrosten alla on huomattavasti kapeammalla alueella noin 5–20 cm paksuja kerroksia soraa ja hiekkaa.
Tutkimuskirjallisuuden perusteella Laidetien tiedetään olleen sora- tai hiekkapäällysteinen viimeistään 1800-luvulla vuoden 1734 valtakunnanlain määräysten mukaisesti. Alimmat sora-ja hiekkakerrokset liittynevät modernin ajan tietä edeltäneeseen aikaan, ja niitä on selvästi
myös käytetty tasaamaan tienpohjan alimman kerroksen epätasaisuutta.
Alimpana tiekerroksena koeojissa havaittiin ohut, vain muutaman senttimetrin paksuinen
kerros tummaksi värjäytynyttä maata. Kerroksen seassa on nokea, jonkin verran kiinteää
hiiltä ja pitkälle maatunutta puuta tai muuta orgaanista ainesta. Kyseessä on selvästi käytössä tallautunut ja tummaksi värjäytynyt, tien vanhin säilynyt käyttökerros. Kerroksen alla maaperä on vaaleanharmaata, puhtaaksi pohjamaaksi tulkittua savea. Tie on selvästi ollut tutkimusalueen kohdalla alun perin savipohjainen ja tumma kerros on muodostunut savipatjan yläosaan.
Tumman maan kerros sijaitsee noin 60–100 cm syvyydellä nykyisestä maanpinnasta, suunnilleen tasolla 59,0–59,3 m mpy. Kerros laskee hyvin loivasti kohti Rautavettä ja on pinnaltaan melko epätasainen. Erityisesti kerroksen keskiosassa on nähtävissä käytön aiheuttama ura. Selkeitä rattaiden aiheuttamia jälkiä tiessä ei ole näkyvissä.
Tummaa kerrosta löydettiin noin 5,5–6 metrin leveydeltä. Tämä vastaa sekä Ruotsin 1300–
1400-luvun maanlaeissa että vuoden 1734 valtakunnanlaissa maantieltä vaadittua 10 kyynärän leveyttä. Tummaa kerrosta tutkittiin metallinilmaisimella ja otantana myös lastakaivuuna, mutta yhtään löytöä ei tehty, joten kerroksen ajoittaminen kaivaushavaintojen perusteella on hyvin vaikeaa. Kerroksesta saatiin hyvä hiilinäyte, jonka ajoittaminen tulee antamaan kohteesta lisätietoa. Alin käyttökerros on kuitenkin saattanut muodostua useiden vuosisatojen tieliikenteen aikana. |
takaisin
Kuvaus
Laidetie Sastamalankatu 1000046532, kulkuväylät