Keminmaan vanhan kivikirkon lattian alla olevat haudat inventoitiin syksyllä 1996 yhden päivän aikana. Inventointi liittyi Kirsti Paavolan kirkkohautaustutkimuksiin ja samalla se oli historiallisen ajan arkeologian opetustilanne. Inventointiin osallistui kahdeksan arkeologian opiskelijaa.
Haudoista on kirjallista lähdemateriaalia, useita eri-ikäisiä silminnäkijäkuvauksia ja Th. Lindquistin vuonna 1954 tekemä suppeahko tutkimusraportti. Kirkon kuuluisimmasta vainajasta, kirkkoherra Nikolaus Rungiuksesta on useita tarkastus- ja tutkimuskertomuksia. Ennen kaikkea hautarakennelmiin, arkkuihin ja vainajiin liittyvien detaljien dokumentointi sekä säilyvyysasteen toteaminen olivat inventoinnin tavoitteet. Kokonaiskartoitusta ei katsottu tarpeelliseksi, koska Lindquist oli sen jo tehnyt koko lattian ollessa purettu.
Periaatteena oli, että ainoastaan aiemmin avattuja arkunkansia voidaan kohottaa sisällön selvittämiseksi, mutta muutoin hautoihin ei kajota. Kustakin hautauksesta täytettiin kaavake, jonka mukaan huomiota kiinnitettiin arkun rakenteeseen, tyylipiirteisiin ja kokoon sekä vainajan ikään, sukupuoleen, vaatetukseen, koristeisiin ja säilymisasteeseen. Haudat valokuvattiin mahdollisuuksien mukaan. Kaikkialle runkohuoneen alueella ei päästy ryömimistilan puutteen vuoksi, ei liioin sakastiin tai asehuoneeseen. Näytteitä ei otettu. Talteen otetut löydöt ovat sekä hajonneista hautauksista peräisin että lattian alle muutoin joutuneita, esim. muistilappuja.
Kaikkiaan dokumentoitiin noin 70 hautausta ja muutamia irtoluita, mutta osa niistä nähtiin vain etäältä; lähemmäs ei päästy. Pääosa arkuista sijaitsi hiekan päällä välittömästi lattialautojen alla, osa vain muutaman senttimetrin päässä niistä. Yksi kivinen kammiohauta käsitti useita hautauksia. Osa vainajista - varsinkin pienet lapset - oli muumioitunut, suurimmalla osalla oli jäljellä vaatetusta ja muutamalla koristeita. |
takaisin
Kuvaus
Keminmaan kirkko 1000014855, kirkkorakenteet, hautapaikat, hautapaikat