Vuoden 1488 paavin bullassa mainitaan Kellon kappeli, jonka paikka on nykyisin tuntematon. Jo yli 100 vuoden aikana kertynyt traditioaines keskittyy Kellon Satalahden mäkeen mahdollisena kappelin sijaintipaikkana. Oulun yliopiston historian laitos pyrki selvittämään suhteellisin laajoin tutkimuksin kesinä 1990-1991 mahdollisen Kellon kappelin sijaintia siinä onnistumatta. Kartografisten esitöiden ja haastattelujen jälkeen noin 3 ha:n alueella kaivettiin koeruutuja mahdollisiksi arveltuihin paikkoihin. Lukuisia uuden ajan asutuksen ja mm. tervahautoihin liittyviä jäännöksiä lukuunottamatta ei koeruuduista löydetty mitään kappeliin tai hautauksiin viittaavaa.
Ns. Lopakan talon eteläpuolelta, muinaisen merenlahden tuntumasta tavattiin pelloksi raivatun alueen vierestä turpeenalainen kiveys, joka oli osittain muodostunut palaneista suurehkoista kivistä ja osittain ilmeisesti pellolta myöhemmin raivatuista kivistä. Kivikate oli säilyttänyt ilmeisen asuinrakennuksen pohjan, josta saatiin runsas pienesineistö 1200-1300 -luvuilta. Esineistöstä huomattavimmat olivat pyöreä helmireunusteinen tinahela, pronssinen sormus, vyönhela ja pala nivelketjua, rautainen nuolenkärki, avaimen katkelma sekä veitsiharkko, kaikki ajoitettavissa olevia esineitä. Tämän ohella tavattiin pronssipellin palasia, tuluspiitä, nauloja ja palanutta luuta.
Rakennuksessa oli ollut myös kiuasuuni, jonka rakenne jäi yläosien hävittämisen vuoksi epäselväksi. Paikalta tavattu savitiiviste liittynee uunirakenteeseen, mutta itse rakennus lienee ollut suorakulmainen, maalattiainen hirsitupa. Lattiatasosta johti mahdollinen salaoja rakennuksen ulkopuolelle. Itse seinärakenteesta ei tavattu varmoja merkkejä. Tämä tulkittiin siten, että rakennus oli joko paikalleen lahonnut tai purettu. |
takaisin
Kuvaus