Kyrksundetin muinaisjäännösalueen tutkiminen tuli ajankohtaiseksi sen jälkeen kun alueelta oli 1991 löydetty metallinilmaisimella parikymmentä viikinkiaikaista metalliesinettä. Löytöpaikka oli noin 60 metriä C.O.Nordmanin 1930-luvun loppupuolella tutkimasta ja vanhimmilta osiltaan 1200-luvulle ajoittamasta kappelin paikasta itäkaakkoon (FM 1939). Hiittisten kirkko sijaitsi samalla paikalla 1640-luvulle asti. Paikka on Kyrksundetiin viettävä metsäinen hiekkarinne.
Koekaivausten lähempää suunnittelua varten Turun yliopiston opiskelijat Titta Heikkinen ja Jari Näränen ottivat keväällä 1992 fosfaattinäytteitä kappelin itäpuolella olevasta maastosta. Näytteet tutki Mikroliittii Oy Museoviraston toimeksiannosta. Alueella todettiin paikoitellen selvästi kohonneita fosfaattipitoisuuksia. Kaivauksissa voitiin kuitenkin todeta, ettei näillä paikoilla esiintynyt värjäytynyttä kulttuurikerrosta eikä löytöjäkään.
Varsinainen kaivaus toteutettiin pohjoismaisena amatöörileirinä, NAU-92 (Nordisk amatörarkeologisk unions grävningsläger), joka vuorovuosin järjestetään eri Pohjoismaissa. Kahden viikon pituisella leirillä (27.7.-7.8.), johon kaivauksen lisäksi kuului eskursioita lähisaaristossa ja luentoja Suomen esihistoriasta, oli 31 osanottajaa Suomesta, Tanskasta ja Ruotsista. Amatööriarkeologien ohjaajina toimivat Tapani Tuovinen ja Henrik Asplund.
Kaivausalueilla paljastui vain vähän ihmistoiminnasta kertovia jälkiä. Melkein kaikilla alueilla tuli esiin kovaa kivistä ja puhdasta moreenia, joka ei sisältänyt sen enempää rakenteita kuin löytöjäkään. Selvästi värjäätynyttä maata esiintyi kahdella koealueella, joista toinen Henrik Asplundin johdolla tutkittu alue II, sijaitsi noin 200 metriä kappelista itään. Täällä oli havaittavissa selvää kulttuurimaata, kiveystä ja mm. poltettuja luita. Koeruudusta VIII tavattiin kaksi palaa myöhäisrautakautista (ns. vendiläistä) keramiikkaa.
Kaivausten yhteydessä suoritettiin metallinilmaisimella muinaisalueen prospektointia tavoitteena alueen laajuuden ja luonteen selvittäminen. Alueen isosta koosta ja vaikeista topografisista olosuhteista johtuen ei prospektointi ollut kattava, eikä se mainituista syistä sellaiseksi koskaan voine muodostuakaan. Suurin osa vuoden 1991 prospektointilöydöistä, joukossa muutamia pronssinvalantaan viittaavia löytöjä (harkkoja ja valutappi), saksalainen hopearaha ja esim. useita punnuksia, keskittyivät kappelialueen itäpuolelle. Prospektoinissa löytyi vain vähäisessä määrin rautaesineitä. Ne ovat suolaisen ilmaston (?) ansiosta huonosti säilyneitä. Ilmasto lienee vaikuttanut myös pronssiesineiden säilyvyyteen. Löydöt sijaitsivat puhtaassa maassa ja keskimäärin 10 cm syvyydessä.
|
takaisin
Kuvaus