Restaurointitöihin liittyvissä kaivauksissa kirkon asfalttipermannon alta poistettiin noin 8 cm paksu hiekkakerros, noin 10 cm paksuinen tinasavikerros ja noin 20 cm paksuinen laastinsekainen luita sisältävä tiilimurskakerros. Tämän alta alkoi hautauksia sisältävä musta kulttuurimaa.
Multakerrokset seulottiin koneellisesti kirkon ulkopuolella. Runkohuoneen keskiosassa maa poistettiin kallioon saakka, muualla koskemattomaan maahan asti.
Lattian alusta oli erittäin täyteen haudattu, mutta kostean maaperän vuoksi arkut ja luut olivat lahonneita ja mädäntyneitä.
Kaikki luut haudattiin kirkon länsipuolelle kirkkomaan aidan sisäpuolelle kaivettuun yhteishautaan.
Uusien lattioiden rakennustöiden vuoksi maalattiaisia, tiilestä ja harmaakivestä muurattuja kuorihautoja 1-6 jouduttiin madaltamaan parin tiilikerran verran. Nämä haudat oli tyhjennetty jo vuonna 1903.
Pyhän Henrikin kenotafin alainen maa oli kallioon asti tiilen-, laastin- ja harmaakiven sekaista kulttuurimaata, jossa ei ollut lainkaan luita. Tasolta 16.25 löytyi yksi Maunu Eerikinpojan aikainen raha (1319-1354).
Sakariston keskiaikainen tiililattia paljastui noin 30 cm 1936 rakennetun tiililattian ja 1901 tehdyn asfalttilattian alta. Osa lattiasta muodostuu harmaakivilaatoista, joiden alle tehtiin koekaivaus. Maa oli mullan sekaista hiekkaa, tasolla 15.96 kulki laastinsekainen hiekkakerros.
Asehuoneen itäisen oviaukon edustan ulkopuolen putkikaivannossa havaittiin tasolla 16.60 pohjois- ja eteläpuolella noin 10 cm paksu laasti- ja tiilimurskakerros.
Löydöt: solkia, sormuksia, sormustimia, nappeja, heloja, lyijyesineitä, liitupiipun katkelmia, helmiä, posliinin kappaleita, rautaesineitä, ikkunalasia, lasinpaloja, keramiikan paloja ja arkun kantoheloja.
Rahalöydöt ajoittuvat vuosille 1250-1922.
|