Polttokenttäkalmisto sijaitsee Jaalan Huhdasjärven keskellä olevan Pukkisaaren pohjoiskärjessä. Kesällä 1994 paikalla suoritetun pienehkön koeluontoisen kaivauksen jälkeen pyrittiin selvittämään kalmistoalueen todellinen laajuus lähinnä metallinilmaisimien avulla ja jatkettiin kalmiston rikkaimmalta näyttävän osan, pohjoisrannan keskikohdalla sijaitsevan kaivausalue II:n tutkimista.
Osoittautui, että kalmiston laajuus on ainakin 50 x 100 m ja että se ulottuu myös pohjoisrannan itäpäässä olevalle kalliolle. Näin ollen myöskään tätä kenttäkalmistoa ei ole mahdollista tutkia koskaan kokonaisuudessaan (kalmistosta ehdittiin tutkia koko kolmevuotisen kaivausprojektin päättyessä vain viidesosa). Kallioalueen länsireunaan avattiin kolmas alue, kaivausalue III, jossa tutkittiin 36 m²:n ruudukko ja sen alapuolella 8 m²:n ruudukko. Kaivausalue II:ta laajennettiin itään 32:n m²:n verran. Yhteensä tutkittiin siis 76 m². Kalmiston veteen sortunutta osaa tutkittiin meriarkeologisin menetelmin; siitä on erillinen raportti. (Tiina Mertanen, Jaala, Huhdasjärvi, Pukkisaari, vedenalainen kaivaus ja inventointi 1995, kenttätyöraportti).
Kaivauksen merkittävin anti oli Pukkisaaren hämäläisperäisen koruston monipuolistuminen. Samalla vahvistui lopullisesti jo edellisenä vuonna tehty havainto, että miltei kaikki korut oli asetettu maahan, todennäköisesti rituaalisista syistä, kupera kuvapuoli alaspäin. On hämmästyttävää, ettei vastaavaa havaintoa näytetä tehdyn muissa kenttäkalmistoissamme.
Tasavartisia solkia löydettiin kolme, kupurasoljista tyyppien B, D ja F edustajat sekä kaksieläiminen kupurasolki. Kalmiston vedenalaisesta osasta löydettiin yksitappinen ratassolki, nastasolki ja messingistä - äärimmäisen harvinaisesta lejeeringistä - tehty hevosenkenkäsolki. Kovero, kulmaviivoin koristettu riipus täydentyi neljännellä löydöllä. "Kaukokauppaa" edustivat Iranissa lyöty dirhemi ja fajanssista tehty melonihelmi. Rautaesineitä löytyi vain muutama, mm. partakirves, putkikeihäänkärki ja nuolenkärki. Keramiikkaa ei tavattu lainkaan. |