Keittokuopan halkaisija oli 1,9 metriä. Poikkileikkauksessa havaittiin humuskerroksen alla hiilensekainen huuhtoutumiskerros, joka oli kuopan keskellä palaneiden kivien alueella paksuimmillaan. Rikastumiskerros oli keittokuopan keskellä palaneiden kivien alla likaisen ruskea ja noin 0,2 metriä paksu. Rikastumiskerroksen alla punaiseksi palaneen hiekan alue muodosti halkaisijaltaan miltei kaksi metriä laajan ja metrin syvän selvän kulhomaisen kuopan. Hiilikerros oli paksuin, yli 0,2 metriä, kuopan keskiosassa. Palaneen hiekan kerros oli paksuimmillaan kuopan eteläreunassa miltei 0,4 metriä.
Keittokuopan kivet olivat halkaisijaltaan 0,05 - 0,25 m, ja niiden yhteispainoksi saatiin 456 kiloa ja tilavuudeksi noin 320-330 litraa. Koko keittokuopan kivien paino on luultavasti ollut noin tuhat kiloa ja niiden tilavuus mahdollisesti noin 700-1000 litraa. Tilavuutta ja painoa on hankala arvioida, koska osa kivistä oli palanut murskaksi. Kuopan reunalta tuli löytöinä kvartsiesineitä ja -iskoksia ja orgaanissekoitteista keramiikkaa.
Muinaisjäännöskokonaisuus voidaan keittokuopan sekä keramiikka- ja kvartsilöytöjen perusteella tulkita esihistorialliseksi asuinpaikaksi, joka 14C-näytteen perusteella ajoittunee ajanlaskun alkuun. Pelastuskaivauksessa ei pystytty määrittämään soranoton osittain tai miltei kokonaan tuhoaman asuinpaikan laajuutta. |