Tutkimusalue sijaitsee Mikkelin Kenkäveronniemen Iso-Pappilan eteläpuoleisella peltoalueella, josta on aiemmin löydetty mm. kaksi soikeata kupurasolkea, lasihelmiä, pronssisormus ja rautakaudentyypin keramiikkaa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko paikalla sijainnut muinaisjäännös tuhoutunut täysin myöhemmän rakennus- ja viljelytoiminnan myötä, rajata mahdollinen kiinteä muinaisjäännös sekä tutkia koekaivauksen avulla kohteen säilyneisyyttä. Tutkimus liittyy osana Rautakauden kylä -projektiin, jossa pyritään asuinpaikkatutkimusten avulla selvittämään Itä-Suomen rautakautista talous- ja asutusmuotoa.
Tutkimukset aloitettiin fosfori- ja maaperäkartoituksella. Tutkitun alueen laajuus oli 5225 m², näytteenottoväli oli 5 metriä. Kairausprofiilista havainnoitiin maalaji, mahdolliset värjäymät, palaneen saven ja hiilen fragmentit sekä kiveysten olemassaolo. Kairausten perusteella alueella hahmottuu kaksi anomaliaa (yht. noin 1300 m²), joissa on 10-30 cm paksuinen paikoin runsaastikin hiiltä sisältävä likamaakerros. Korkeat fosfaattiarvot korreloivat pääosin em. likamaahavaintojen kanssa. Kairaushavaintojen perusteella alueelle avattiin kaksi koealuetta, 14 m² koeoja ja 1 m² kuoppa.
Koealueiden löytömateriaali koostui rautakaudentyypin keramiikasta, palaneesta savesta ja luusta, savitiivisteestä, hopeafoliohelmen katkelmasta ja epämääräisistä rautaesineiden katkelmista. Tutkimusalueille sijoittuvat kiinteät rakenteet ovat pieni liesi sekä hajonneen tulisijan pohja. Likamaakerroksen alakerroksesta hajonneen tulisijan alueelta on radiohiiliajoitus cal. AD 960 ± 90 BP (Su-2806). |