Solan Suovaaran asuinpaikkaa oli aikaisemmin tutkittu vuosina 1960-1961. Tuolloin todettiin asuinpaikan pääosin tuhoutuneen soranotossa. Vuonna 1996 alueelle ruvettiin suunnittelemaan luontopolkua, joten asuinpaikan tila haluttiin varmistaa fosforikartoituksella. Sen lisäksi maanomistajalla ilmeni alueen käyttötarve, joka olisi mahdollisesti saattanut tuhota tutkimatonta asuinpaikkaa.//Sorakuopan ympäristöstä otettiin kairaamalla 127 fosfori- ja maanäytettä. Lisäksi kaivettiin yksi koekuoppa ja piirrettiin yleiskartta alueesta.//Fosforikartoituksen perusteella on alueella nähtävissä kolme kohonneiden pitoisuuksien keskittymää. Laajin keskittymä, 350 m², on sorakuopan ja entisten kaivausalueiden pohjoiskoillis-puolella. Sorakuopan kaakkoispuolinen keskittymä, noin 200 m², jatkuu todennäköisesti tilarajan itäpuolelle, jonne näytteenotto ei ulottunut. Kolmas keskittymä, noin 100 m², on sorakuopasta noin 30 m luoteeseen eikä asuinpaikka jatku sen luoteispuolelle.
Asuinpaikka sijoittuu alemmalle terassille noin 88.50 ja 91.50 m mpy väliselle alueelle alkaen noin 30 m sorakuopasta luoteeseen jatkuen kaakossa tilarajan ulkopuolelle. Asuinpaikka ulottuu tutkitulla alueella sadan metrin pituisena kaistaleena. Se sijaitsee Viinijärven muinaisrannalla noin 88.50 m mpy. Myös ylemmältä terassilta saatiin lupaavia tuloksia. Näytteitä otettiin drumliinin päällä kulkevan soratien ojaleikkauksesta, mutta terassia ei ehditty kartoittaa ajanpuutteen vuoksi. Siksi ylemmän terassin yhteys alempaan asuinpaikkaan jäi selvittämättä.
Kartoituksen yhteydessä alueella ei kyetty havaitsemaan minkäänlaisia asuinpaikkaan viittaavia rakenteita, sillä alkuperäinen maanpinta oli vaikeasti hahmotettavissa rehevän aluskasvillisuuden ja risukon vuoksi. Koekuoppa ei tuonut lisätietoa paikan ajoitukseen tai luonteeseen. Jälkiä kaskeamisesta tai peltoviljelystä alueella ei myöskään havaittu.
Sorakuopan ympäristössä säilynyttä asuinpaikkaa on jäljellä vielä noin 350 m², mutta keskeisin osa siitä on tuhoutunut hiekanotossa. Asuinpaikka-alue jatkuu sorakuopasta kaakkoon päin, jossa maanpinta on osittain rikottunut. Se on saattanut häiritä muinaisjäännöstä, mutta koskematontakin kulttuurikerrosta on varmasti jäljellä. Kesän 1996 tutkimusten perusteella voidaan sanoa, että alueella on yhä edelleen säilynyt tutkimatonta esihistoriallista muinaisjäännöstä. Sen lisätutkimuksiin ei ole kiireellistä tarvetta, mutta sitä on kuitenkin syytä pitää suojeltuna muinaisjäännösalueena, johon ei ole syytä kajota ilman lisätutkimuksia. |