Vantaan Stenkullan aiemmin tutkitun (L. Väkeväinen 1979) kivikautisen asuinpaikan alueella, nykyisellä pelto- ja puutarha-alueella tehtiin laaja pelastuskaivaus 11.7.-17.9.1996. Keväällä 1996 tuli yllättäen Museovirastoon tieto, että Vantaan kaupunki oli myöntänyt rakennusluvan rivitalorakentamiselle tunnetulle rauhoitetulle asuinpaikka-alueelle ja rakennustyöt olivat jo alkamassa. Työt toteuttavan rakennusliikkeen kanssa päästiin kuitenkin sopimukseen rakennustöiden aloittamisen siirtämisestä syyskuun puoliväliin ja ennen niitä tehtävien kaivauksien rahoituksesta.//Työn kiireellisyyden ja kohteen laajuuden ja toisaalta siihen suhteutettuna vaatimaton budjetti huomioon ottaen periaatteellisen työ- ja tutkimussuunnitelman kaivaukselle teki arkeologian osasto. Kaivausalueen ollessa peltoa poistettiin pääosa kyntökerrosta koneellisesti, muokkauskerroksen alaiset asuinpaikkakerrostumat kaivettiin lapioilla. Maa-ainesten seulontaa varten oli käytössä toistakymmentä seulaa. Kaivaushenkilökunta koostui pääasiassa arkeologeista ja arkeologian opiskelijoista, mutta mukana oli myös vapaaehtoisia harrastaja-arkeologiyhdistys Ango ry:stä siten, että kaikkiaan kaivauksella työskenteli 42 henkilöä keskimääräisen miehityksen ollessa noin 20 työntekijää. Koko laajasta tonttialueesta (n. 4800 m²) pystyttiin kaivamaan 1743 m².//Keravanjoen itärannalla sijaitseva Stenkulla on osa erityisen laajaa kivikautista asuinpaikkakompleksia joen molemmilla rannoilla (itärannalla Maarinkunnas, muut osat länsirannalla Jokiniemen puolella). Kaivauksissa voitiin havaita peltomullan alaisen asuinpaikkakerroksen säilyneen monin paikoin varsin hyvin, mutta myös tuhoutuneen terassin reunassa. Löytöaineisto oli erittäin suuri ja valtaosin keramiikkaa, nimenomaan kampakeramiikkaa (Ka II-III), koristeltuja paloja lähes 80000 palaa (keramiikkaa kaikkiaan noin 270 kg). Vain yksittäisiä nuorakeramiikan ja asbestikeramiikan paloja löytyi. Kivilajiesineitä tai niiden katkelmia oli noin 400 kpl, piiesineitä yli 700 kpl, joista mainittakoon erityisesti nuolenkärjet, piitä kaikkiaan yli 13000 kappaletta, kvartsiesineitä lähes 200 kpl ja yli 6000 kvartsi-iskosta. Meripihkaa löydettiin noin 27 g, kaikkiaan yli 70 esineen katkelmaa tai murua, joiden joukossa oli myös useampia lähes kokonaisia esineitä, mm. kielimäinen riipus piiesineiden kanssa tavatusta hautakuviosta. Luuaineisto oli erittäin suuri ja siitä määritettiin lähes 1700 fragmenttia. Näistä pääosan muodostivat nisäkkäistä hylje ja metsäjänis, linnuista tukkasotka ja kaloista hauki. Myös lajimäärä oli suuri: nisäkkäistä mm. hirvi, peura, karhu ja näätä sekä aivan ilmeisesti paikan myöhempiin vaiheisiin liittyvät kotieläimet. Linnuista mainittakoon myös muut erilaiset vesi- ja kanalinnut sekä petolinnuista ainakin kalasääski.
Kiinteitä rakenteita oli mainitun hautakuvion lisäksi useat liesikiveykset sekä osittain painanteina ja likamaa-alueina erottuneet asumuksenpohjat (vähintään 5 kpl), joissa ainakin osittain oli erotettavissa jälkiä suorakulmaisesta rakenteesta. Näistä selvin kaivausalueen pohjoisosassa oli suurimmillaan noin 12 x 8 m. Kaivaukselta analysoitiin 5 konventionaalista hiilinäytettä, jotka yhtä myöhäistä lukuun ottamatta ajoittuivat hyvin samanaikaisiksi, noin 5000 BP (ei kalib.). Myös osa makrofossiilinäytteistä analysoitiin. Tuloksista mainittakoon erityisesti lukuisina esiintyvät Hasselpähkinän kuoret, mutta myös mm. vadelma, metsäomena ja ruusunmarja ja erilaiset kulttuuri-indikaattorit, joista tosin ainakin hiiltymättöminä löytyneet osoittavat myöhäistä luontaista siirtymää peltokerroksesta alaspäin.
Stenkullan kaivaukset olivat paitsi laajuutensa myös tutkimustilanteensa takia mediaa normaalia enemmän kiinnostavat. Myös Itä-Vantaan kouluja kaivaukset kiinnostivat siinä määrin, että Stenkullassa vieraili yli 30 koululuokkaa. |
takaisin
Kuvaus