Nordkalk Oy:n kalkinlouhinnan uhattua Vimpelin Vesterpakassa olleita muinaisjäännöksiksi luokiteltuja talonpoikaisia kalkinpolttouuneja, velvoitti Museovirasto yhtiön kustantamaan muinaismuistolain 15 § mukaiset tutkimukset. Museoviraston ehtona oli, että yhtiön tuli kustantaa uhanalaisten uunien dokumentoinnin lisäksi myös seudun muiden kalkinpolttokohteiden inventointi ja niihin liittyvän perimätiedon keruu.//Inventointi suoritettiin kahdessa jaksossa kevään ja syksyn 1995 aikana. Vesterpakan tuhoutumaan tuomitut uunit dokumentoitiin mittauksin ja valokuvaamalla. Lisäksi koko alue kartoitettiin. Seutukunnan muut kalkinpolttokohteet inventoitiin siten, että kohteet valokuvattiin ja niistä laadittiin kirjallinen selostus sekä luonnoksenomainen kenttämittaus. Myös uuneihin liittynyt perimätieto kirjattiin ylös aina kun tällaista tietoa oli tarjolla. Kalkinpolttoon liittyneen perimätiedon keruu suoritettiin perinteisenä haastattelututkimuksena rinnan maastoinventoinnin kanssa.//Inventoinnin tulokset olivat huomattavat sekä laadullisesti että määrällisesti. Alajärven, Vimpelin ja Perhon kuntien alueilta löydettiin yhteensä 52 kalkinpolttoon liittyvää kohdetta, joista suurin osa, yht. 44 kpl, kalkkiuuneja eli -ruukkeja tai niiden jäännöksiä. Loput kohteet ovat kalkkilouhoksia tai polttopaikoille johtaneiden tieurien jäännöksiä.
Inventoinnin yhteydessä tarkistettiin myös 10 historiallisen ajan muinaisjäännöstä (tervahautoja, myllynpaikkoja ja tarinakivi) sekä yksi mahdollinen esihistoriallinen kohde (röykkiö, erillinen tarkastuskertomus Museoviraston arkeologian osaston arkistossa). Inventoinnin perusteella Vimpelin-Alajärven kansanomainen kalkinpoltto osoittautui alueellisesti rajatuksi ilmiöksi, jolle ei ole vastineita muualla maakunnassa. Tutkimusten perusteella ilmiötä voidaan pitää hyvin dokumentoituna. |
takaisin
Kuvaus