Tutkimuksen tarkoituksena oli määritellä A.M. Tallgrenin 1913 kaivaman polttokalmiston laajuus sekä ympäristön koetutkimuksin selvittää mahdollisen asuinpaikan sijainti (Tarja Tuppuraisen koekaivausraportti 1993).//A.M. Tallgrenin kaivaukset kohdistuivat peltojen ympäröimään mäentöyrääseen, sen eteläpuolelle, 1900-luvun alussa rakennetun heinäladon itä- ja pohjoispuolelle. Mainittu heinälato oli joitakin vuosia sitten lahonnut paikoilleen ja maanomistaja oli raivannut alueen. Kaivaustutkimus päätettiin keskittää tälle jo valmiiksi raivatulle alueelle, koska oli oletettavaa, ettei mahdollista kalmistoaluetta rakennuksen luonteesta johtuen oltu juurikaan tuhottu.//Peruspiirteenä Ylipään kalmistokiveyksen kesällä 1993 tutkitussa osassa oli kivien vähäisyys ja pienuus - suurin osa kalmiston kivistä oli vain nyrkin ja kahden kokoisia - sekä nokimaan laikukkuus. Hautauskerros oli varsin ohut, vain vajaa 30 cm. Kalmiston länsiraja tuli kaivauksessa selvästi esille.
A.M. Tallgren mainitsee kaivauskertomuksessaan ainakin yhden mahdollisen hautarovion sijainneen kalmistoalueella, ruuduissa EVI DV ja DVI. Tätä indikoi hänen mukaansa muuta aluetta mustempi maa, palaneen saven runsas esiintyminen sekä mahdolliset palojäljet kivissä. Tämä keskittymä jatkui selvästi ladon alla alueella 395.00/399.00/398.50 - 410.00 ja esim. palanutta savea tuli eniten juuri ko. alueelta, mutta suuremmissa kivissä ei ollut havaittavissa palamisen merkkejä. Nokimaan vahvuus ei mielestäni viittaa rovion paikkaan. Pikemminkin nokimaan heikkous ja laikukkuus viittaisi siihen, että roviojätteitä on tuotu paikalle.
Keramiikan ja muutamien kalmiston tästä osasta löytyneiden esineiden ja niiden katkelmien (hevospääriipus TYA 596:103, hevosenkenkäsoljen katkelma TYA 596:323, E-tyypin keihäänkärki TYA 596:379 ja pieni, kapeakehäinen fasettinuppinen hevosenkenkäsolki TYA 596:500) perusteella katsoisin, että kalmiston länsireunaan on tehty hautauksia 800-luvulla, korkeintaan 900-luvun alkuvuosikymmenillä. A.M. Tallgren toteaa omalta kaivausalueeltaan 800-luvun löytöjen tulleen keskitetysti kalmiston pohjoisreunasta, joten viimeiset hautaukset Ylipään kalmistoon on tehty alueen pohjois- ja länsilaitaan.
Erityishuomion vielä ansainnee korkeassa, sintraantumispisteen ylittäneessä lämpötilassa palanut savi ja keramiikka. Tällaista huokoiseksi palanutta savea, runsas 700 g (jota näyttää kutsuttavan savikuonaksi) tuli keskitetysti ruudun 397/399 koilliskulmasta, 4. kerroksen pohjalla esille tulleesta kiviympyrästä ja n. 1 m säteellä sen ympäristöstä. Kivet oli selvästi tuotu paikalle. Varsinaiselta kalmistoalueelta tuli myös joitakin sintraantuneita keramiikanpaloja. Mielestäni tämä viittaisi siihen, että ko. astiat ovat olleet mukana hautaroviolla, kun taas muut astiat ovat joutuneet kalmistoon vasta hautauksen yhteydessä.
Avatun alueen länsipuoliskosta ei tavattu mitään rakenteeseen viittaavaa ja löytöjäkin tuli vain yksittäisinä: joitakin paloja palanutta savea, kahdesta eteläosan ruudusta pari sirua palanutta luuta sekä yksittäisiä keramiikanpaloja. Ensimmäisessä ja osaksi vielä toisessakin kaivauskerroksessa hiekka oli tummaksi värjääntynyttä aivan läntisimmässä reunassa, kun taas kalmistoalueen ja tämän väliin jäi puhtaan hiekan alue. Tämä värjäytymä saattaa hyvinkin johtua lahonneesta ladon lattiasta, joka länsipäässään on selvästi ollut huomattavasti lähempänä maanpintaa kuin itäpäässään.
Tutkimus Ylipään kalmistossa lopetettiin, koska kalmisto on nyt lähes kokonaan kaivettu. Kalmistoa saattaa jonkin verran olla vielä jäljellä pisteestä 400/396 itään ja pohjoiseen n. 1 m kaistaleella sekä ladon eteläpuolella, pisteestä 393/397 itään ja etelään 2 - 3 m kaistaleella. |
takaisin
Kuvaus