Liedon Vanhalinnan Aittamäen koekuopitus on osa Vanhalinnan linnavuoren ympäristön järjestelmällisiä inventointitutkimuksia. Tutkimuksilla on tavoitteena selvittää muinaislinnan, sen välittömän ympäristön ja Aurajokilaakson asutuksen suhteita. Erityisesti ongelma linnavuoren käyttäjäyhteisön sijainnista ja laajuudesta kaipaa selvittämistä.//Koekuopituksen lisäksi alueelta otettiin makrofossiili- ja fosfaattinäytteitä. Koekuopitus suoritettiin Aittamäen loivemmalla, etelään ja kaakkoon viettävällä rinteellä noin 10 x 10 metrin verkossa. Koekuoppien koko oli 50 x 50 cm.//Löytöjen ja muiden havaintojen perusteella koekuopat voidaan ryhmitellä alueittain, joita myös maastoerot vastaavat. Pohjoisella lakialueella on vahva nokimaakerros ja löydöt viittaavat eri esihistoriallisiin kausiin. Mahdollisesti kyseessä ovat puolustukseen tai asutukseen liittyvät jäljet, kuten läntisellä lakialueellakin. Keskirinteessä oli tummanharmaata maata ja kivikkoa sekä runsaasti löytöjä, jotka viittasivat polttokenttäkalmistoon. Rinnettä ylhäältä alas jatkunut löydötön vyöhyke erotti länsireunan kulttuurimaa- ja keramiikkahavainnot itäpuolen nokimaa-alueesta. Rinteen juurelta löytynyt tiiliperusta liittyy mahdollisesti alueella aiemmin olleeseen riiheen.
Löytömateriaali on kohtalaisen runsas. Löytöinä tuli mm. kivilaji- ja kvartsi-iskoksia, pronssirenkaan katkelma, pronssispiraali, lasimassahelmi, keramiikkaa, palanutta ihmisen luuta ja hartsia. Lisäksi löytyi rautanauloja, tiiltä, palanutta savea ja hioin. Iskokset saattavat liittyä pronssikautiseen toimintaan, pronssiesineen katkelmat ja helmi puolestaan ajoittuvat viikinkiaikaan. Rautakauteen ajoittui myös ainakin osa keramiikasta. Tulosten perusteella Aittamäellä tehtiin jatkotutkimuksia jo samana kesänä. |