Vantaan Jokiniemessä tutkittiin v. 1993 2,5 kuukauden ajan laajan kampakeraamisen asuinpaikan eteläosia kaupungin asunto- ja katurakentamisen tieltä. Keravanjoen länsirannalla sijaitseva asuinpaikka on tunnettu 1960-luvulta lähtien ja nyt tutkittua aluetta oli osin koekaivettu jo v. 1986. Asuinpaikkakompleksin pohjoisosat ovat koekaivauksen jälkeen olleet tiedekeskus Heurekan tutkimuskohteina 1990-luvulla. Joen vastarannan Maarinkunnas ja Stenkulla on tutkittu jo 1970-luvulla.//Tutkimus jakautui tonttijaon mukaisesti kolmeen osaan. Peltoalueella sijaitsevalle asuinpaikalle avattiin suuria, 200 - 250 m² kaivausalueita, pienempiä alueita, koeojia ja -ruutuja, yhteensä runsaan 1000 m² kaivausala, useamman ha:n alueella. Pellonmuokkauskerroksen kaivaminen tehtiin lapioilla ja sen alainen kaivamistyö normaalisti lastoilla. Maa-aines seulottiin 4 - 6 mm seuloilla.//Tonttialueet asuinpaikan lounaisimmissa osissa todettiin pääosin pellonmuokkauksen tuhoamiksi vähälöytöisiksi reuna-alueiksi. Sen sijaan koillisalue oli hyvin runsaslöytöistä asuinpaikka-aluetta, jossa myös kyntökerroksen alla oli säilyneitä kulttuurikerroksia. Löytöintensiteetti ja kulttuurikerroksen vahvuus vaihtelivat täälläkin suuresti. Selvistä rakenteista mainittakoon Jokiniemen ensimmäiset kaksi liesikiveystä. Näistä ehjänä säilynyt sijoittui pellon ulkopuolelle ja saatiin hiiliajoitettua v. 1995 (5040±80 BP).
Löydöt käsittivät keramiikkaa yli 37000 palaa (n. 48 kg), pääasiassa tyypillistä kampa- sekä Uskela-keramiikkaa, mutta joukossa oli myös runsas 100 koristeltua nuorakeraamista astianpalaa, joiden levintä painottui alueen yläosiin. Asbestikeramiikkaa löytyi asuinpaikan alaosista. Saviaineistossa oli myös muutamia idolien tai saviesineiden katkelmia. Pääasiassa hyvälaatuista kvartsia oli runsaasti, yli 4000 kpl, joukossa parisataa esinettä ja retusoitua tai käyttöjälkistä iskosta. Tärkeän ryhmän muodostivat pii ja sertti, joista mainittakoon erityisesti monet linssinmuotoiset nuolenkärjet. Muun kivilajin joukossa oli kirveitä, talttoja, hioimia sekä mm. rombinmuotoisen reikäkiven katkelma sekä pyöröhioinlaaka. Kivilajiaineisto keskittyi muita löytöjä selvemmin kyntökerrokseen.
Palanutta luuta oli vain runsas 200 g. Luuanalyysissa paljastui kuitenkin sekalainen aineisto eri nisäkäs-, kala- ja mahdollisesti myös lintulajeja. Karjanhoitoon viittaavat märehtijöiden ja sorkkaeläinten luut olivat valtaosin muokkauskerroksen löytöjä.
Tutkimusten päätyttyä jatkokaivaukset katsottiin intensiivialueella tarpeellisiksi vielä v. 1994 puolella. |
takaisin
Kuvaus