Ensimmäiset löydöt Taipalsaaren Vaaterannan muinaisjäännösalueelta tulivat Kansallismuseon tietoon v. 1929. Ne löytyivät Väinö Pölläsen (nyk. Kemiläisen) tontilta. Siellä J. Ailio kaivoi päärakennuksen koillispuolella v. 1930 ja löysi kampa- ja Sperrings-keramiikkaa, piitä sekä hiottujen kiviesineiden katkelmia (KM 9317). Museoviraston koekaivausryhmän tehtäväksi oli annettu kolmen eri rakennuspaikan tutkiminen muinaisjäännösalueen reunoilla. Tutkimus tehtiin 30.5.-10.6.1994.
Suunniteltujen rakennuksien paikoille mitattiin koeojat, joita täydennettiin koekuopituksella. Myös viemärien ja vesijohtojen paikat tarkastettiin.
Koekaivaukset osoittivat, että Vaaterannan esihistoriallinen muinaisjäännösalue on laaja-alainen. Valtosen tontin koeojasta löydöt tulivat 79,50 - 80,50 m mpy:n korkeudelta heikosti likamaan värjäämästä hienosta hiekasta. Koeojan pohjoispää oli löydötön. Maaperä oli karkeahkoa ja puhtaanharmaata hiekkaa. Löytöaineisto koostui ohutseinäisistä, tekstiilipainanteisista saviastianpaloista, palaneesta luusta, piistä, kvartsista ja kivilaji-iskoksista. Kemiläisen (ent. Pölläsen) tontin koeojista löytyi runsaasti kampakeraamista aineistoa ja punertavan ruskeaa kulttuurimaata. Paikalla on siis kivikautinen asuinpaikka, joka todennäköisesti jatkuu sekä itään uimarannan tontille että länteen. Asuinpaikan alareuna rajoittunee rantatörmään, joka on tällä kohtaa loivempi kuin Valtosen tontilla. Asuinpaikan länsi- ja pohjoisreunaa on jo tuhoutunut rakennus- ja tietöiden takia.
Koekaivausten yhteydessä voitiin kaivaa vain suunnitellut rakennuspaikat, tarkempaan muinaisjäännöksen laajuuden selvittämiseen ei ollut mahdollisuuksia. |
takaisin
Kuvaus