Arkeologiset tutkimukset liittyivät Vironniemen Helsingin vanhimmalla asemakaava-alueella sijaitsevan kiinteistön korjaus- ja muutostöihin. Kaivauksin tutkittiin kahta sisäpihaa. Pohjoispihalle osui itä-länsisuuntainen katu, Södra Kärrgatan, joka esiintyy jo alueen vanhimmassa, v:n 1696 kartassa. Kaivaushavainnoista päätelleen katu on ollut oletettavasti samalla paikalla kaupungin siirrosta 1640-luvulta alkaen aina vuoden 1811 asemakaavamuutokseen asti. Kadun kerrostumat olivat lahes 1,5 metriä paksut ja sen ylin pinta oli kivetty. Alimpia kerroksia saatiin tutkittua vain pieneltä alalta. Eteläpihalta dokumentoitiin 1800-luvulle ajoittuvien kivirakennusten perustuksia. Alueen poikki kulki pohjois-etelälänsisuuntainen, varhopatsastekniikalla tehty puinen vallirakennelma, joka oli mitä suurimmalla todennäköisyydellä jäännös venäläisten ison vihan aikaisesta kenttälinnoituksesta. Alimmista kerrostumista saatiin esiin osa 1600-luvun puolivälissä rakennetun karjasuojan pohjasta sekä 1680-luvulla rakennetusta uunillisesta asuinrakennuksesta. Puurakenteet, mm. nurkkasalvos, olivat hyvin säilyneitä. Navetan pohjaa oli käytetty myöhemmin tunkiona, ja siitä kulki kahdesta hirrestä tehty kulkusilta ojan yli rakennusten länsipuolella olleelle karjapihalle. Lähinnä puulastusta ja lannasta koostuva pihan kulttuurikerros oli noin metrin paksuinen. Lantapitoisuudesta johtuen orgaaninen aines oli alueella erittäin hyvin säilynyttä, ja nahka-, puu- ja tuohiesineitä ja niiden kappaleita löytyi sadoittain. Muusta runsaasta löytömateriaalista mainittakoon punasavikeramiikka, liitupiiput ja metalliesineet. |