Toispuolojannummen esihistoriallinen asuinpaikka sijaitsee Paimion keskustasta noin 3.5 km pohjoiseen, Paimionjoen itäpuolella peltojen ympäröimällä mäntymetsäniemekkeellä. Alueen länsiosassa on suuri hiekkakuoppa, jonka reunamille asti jäljellä oleva muinaisjäännösalue jatkuu. Aarne Äyräpää ja Sakari Pälsi ovat kaivaneet ympäristössä vuosina 1928 ja 1931.
Museoviraston arkeologian osaston koekaivausryhmä II sai tehtäväkseen tutkia Toispuolojannummen mäenlaelta 700 m²:n suuruisen alan koekaivauksen avulla, koska maanomistaja oli ilmoittanut tarvitsevansa alueelta soraa.//Alueen länsiosasta vuosisadan alussa alkanut soranotto oli tuhonnut osan mäen keskiosasta. Äyräpään kaivausalueen II:1 kohdalla olleesta hiekkakuopasta oli löytynyt viime vuosien aikana muutamia muinaisesineitä, jotka osaltaan lisäsivät alueen tutkimustarvetta.
Tutkittavalle alueelle vedettiin 20 metriä pitkä ja metrin leveä länsi-itä -suuntainen koeoja.//Turve- ja huuhtoutumiskerroksen poiston jälkeen maasta paljastui soransekainen hiekka eikä siinä ollut nähtävissä värjääntynyttä kulttuurimaata. Ensimmäisinä löytöinä oli kvartsi- ja porfyriitti-iskokset, jotka tulivat esiin jo noin 10 cm:n syvyydestä ensimmäisestä kaivauskerroksesta. Toinen kerros oli runsaslöytöisempi. Keramiikkalöydöt tulivat noin 15-20 cm:n syvyydeltä. Palat olivat naarmupintaisia, profiloituja kylkipaloja, joissa sekoitteena oli käytetty kiillettä ja kivenmuruja. Saviastianpalojen muodon ja pintakäsittelyn lisäksi kuutiokiven löytyminen antoivat viitteitä pronssikautisesta löytökerroksesta.
Koeojan itäpäästä vajaan 20 cm:n syvyydestä löytyi pronssinen spiraali- ja viivakoristeinen viulunjuosisolki KM 27182:83. Löytöpaikan ympäristön maaperä oli karkeahkoa punertavanruskeaa hiekkaa, jossa oli heikosti erottuvia noki- ja likamaaläikkiä. Hautaan viittaavia rakenteita ei ollut havaittavissa. Lähiruuduista löytyi myös rombikirveen katkelma ja piikaavin, jonka pinta oli kuumuuden säröittämä. Muita löytöjä olivat hiekkakiven palat, hiottujen kiviesineiden katkelmat, kvartsi- ja porfyriitti-iskokset. Pronssikautinen löytöaineisto keskittyi koeojan itäpäähän, runsaimmin kerroksiin 2 ja 3. Koeojan kerrosten 3 ja 4 välillä oli ohut, lähes löydötön sorakerros. Tämän kerroksen alapuolelta alkoi löytöaineisto, joka koostui selvästi erilaisesta, karkeasta ja huokoisesta keramiikasta sekä kvartsi-, porfyriitti- ja hiekkakivi-iskoksista. Tähän kerrokseen kuului selvärakenteinen tulisija. Sen rengasmainen kehäkiveys oli noin 47 cm maanpinnasta. Tulisijassa oli poikkeuksellisen vähän hiiltä, mutta kuitenkin ajoitusta varten riittävästi. |
takaisin
Kuvaus