Laukaan Tarvaalan Hartikassa jatkettiin vuonna 1987 aloitettua laajan kivikautisen asuinpaikka-alueen ja siihen liittyvän punamultahautakalmiston laajuuden selvittämistä koekaivauksin.//Tutkimuksiin liittyi v. 1991 kokeiluprojekti GTK:n kanssa. Siinä selvitettiin maan magneettisen gradientin mittauksen soveltumista arkeologisten kohteiden paikallistamiseen.//Punamultahautojen löytäminen on vaikeaa. Maanpinnalle niistä ei ole näkyvissä merkkejä ja ne löytyvät yleensä sattumalta esim. hiekkakuoppien seinämästä tai kivikautisen asuinpaikan kaivauksissa. Koska Hartikan punamultahaudat on tehty puhtaaseen hiekkamaahan asuinpaikan ulkopuolelle on kalmiston rajaaminen koekaivauksin tuottanut ongelmia. GTK:n mittauksissa on hautojen punamulta todettu voimakkaasti magneettiseksi ja ilmiön voitiin odottaa näkyvän vertikaaligradienttimittauksissa. Vuoden 1991 mittausten tulos ei testikaivausten perusteella vaikuttanut luotettavalta. Valittu mittausalue oli alunperin liian pieni. Kokeilua jatkettiin v. 1993 vieressä sijaitsevalla suuremmalla alueella paremmin tuloksin.
Asuinpaikka-alueen koekaivauksia jatkettiin asuinpaikan laajuuden selvittämiseksi suojelun ja maankäytön tarpeita varten. V. 1990 kuopitettiin alueen länsiosaa, jossa erottuu hiekkarinteessä loivia Muinais-Päijänteen jälkeiselle ajalle ajoittuvia rantaterasseja. Hiekkakuopan reunassa olevan asuinpaikan tasokaivausta jatkettiin sortumisvaaran vuoksi. Vuonna 1991 koekuopitusta jatkettiin alueen länsiosaan. Alueella tutkittiin muutamia pyyntikuopilta näyttäviä kuopanteita. Ne osoittautuivat kuitenkin hiilenpolttokuopiksi. Hiekkakuopan reunassa tutkittiin n. 30 m²:n tasokaivausalue. Vuonna 1992 hiekkakuopan itäreunaan tehtiin 35 m pitkä koeoja ja asuinpaikan kaakkoisosaan, harjanteen kärjessä olevaan toiseen laakeaan kodanpohjapainanteeseen tehtiin 8 m pituinen koeoja.
Asuinpaikkalöytöjen pääosa keskittyy alueen kaakkoisosaan. Vahvasti punaiseksi värjäytynyttä kulttuurimaata on siellä myös eniten. Pitkän koeojan avulla todettiin aallokon ja tulvien sekoittaneen, huuhtoneen ja kuljettaneen löytöjä asuinpaikan alaosissa. Punainen kulttuurimaa sijaitsee korkeuksilla, joihin vesi ei ole päässyt vaikuttamaan. Sensijaan löytöjä on paljon alempana värjääntymättömässä maassa.
Löytöaineistoon kuuluu tyypillisen kampakeramiikan lisäksi koristelematonta asbestinsekaista keramiikkaa, pii- ja kvartsi-iskoksia, ja luunsiruja.
Luonti: 1.1.1900
Hanketiedot
Rahoittaja/tilaaja:
museoviraston koekaivausryhmä, virkatyö
Henkilökunta
Kaivausjohtaja:
Mirja Miettinen, Simo Vanhatalo
Raporttitiedot
Sijainti(alkup):
museoviraston arkeologian osaston arkistossa
Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.