Tutkittava pihamaan laajennusalue sijaitsi Kopparbackenin kuuluisan rautakautinen muinaisjäännösalueen itäpuolella.//Tasokaivausalue (42 m²) sijoitettiin vuoden 1995 koekuoppa-alueen ympärille tasatun pihamaan lounaispuolelle. Suunnitellulle pellon laajennusalueelle tehtiin 4-5 metrin välein neliömetrin suuruisia koekuoppia, yhteensä 11 kappaletta.//Turpeen poiston jälkeen havaittiin maan olevan noen ja hiilen värjäämää. Maa oli hyvin sekoittunutta ja siinä oli runsaasti kiviä. Myös alemmat löytökerrokset olivat sekoittuneita, eikä mitään ehdottoman selkeää rautakautista kerrostumaa voitu havaita. Paikoin maa oli hyvin kovaa savea, vanhaa navetan lattiaa ja paikoin pehmeää mullansekaista maata.
Löytöaineisto koostui ensisijaisesti runsaasta 1900-luvun asumisesta kertyneistä tiilen ja talousesineiden kappaleista, palaneesta luusta ym. orgaanisesta aineksesta. Rautakautisiksi ajoitettavia löytöjä oli vain muutama, tasavartinen pronssisolki, hopea?varras ja pronssisormus. Solki löytyi hiekkakivilaa'an alta. Tutkimuksissa ei selvinnyt oliko kyseessä pienialainen hauta vai oliko solki laitettu laajemman polttohautauksen yhteydessä laakakiven alle. Löytöpaikka oli sekoittunutta saven ja noensekaista maata. Kaivausalueen luoteisosasta toisesta kerroksesta otettiin C14-näyte, jonka tulos (1630±50 BP) tukee soljen typologista ajoitusta.
Kaivauksissa löytynyt luuaineisto oli runsas ja suhteellisen huonosti säilynyt. Eniten aineistossa oli lampaan tai vuohen luukatkelmia, jotka olivat peräisin eläinten lantiosta tai raajoista, kallon luita tai hampaita ei ollut lainkaan. Naudan luut olivat luuston kaikista osista hampaista sorkkiin. Ihmisen luihin viittaavia jäänteitä ei löydetty koko luuaineistossa. Luissa oli runsaasti työstönjälkiä, 38 reikää ja 1 viiva. Kaivausalueen länsipuolen pellolle tehdyistä koekuopista ei löytynyt merkkejä rautakautisesta asutuksesta. |