Länsi-Lapin suurten järvien Vietosen ja Miekojärven välisellä kapealla kannaksella, Kaaraneskosken niskalla, sijaitseviin kuoppajäänteisiin kiinnitettiin huomiota Museoviraston toimesta jo 1950-luvulla. Kaaraneskankaalla on useita erityyppisiä muinaisjäännöksiä kivikautisista asuinpaikoista historiallisiin masuunin raunioihin, mitkä ovat kuitenkin kärsineet huomattavia vahinkoja voimalaitos- ja kesämökkirakentamisen sekä hiekanoton vuoksi. 1980-luvulla alueelta voitiin kartoittaa vielä mm. 21 pyyntikuopiksi tulkittua muinaisjäännettä, joista pääosa kuitenkin tuhoutui 1990-luvun alussa mökkirakentamisen ja vähittäisen roskilla täyttämisen vuoksi.//Kaivauskohteeksi valittiin kuoppajäänne n:o 1, joka peittämisestä huolimatta oli selvästi paikannettavissa. Maatuneen jäänteen mitat olivat 450 x 390 x 70 cm.//Ismo Korteniemen 1990 suorittamassa maannostutkimuksessa jäänteen vallista oli todettu kaksoispodsoli, jonka säilymisaste viittasi kuitenkin huomattavan vanhaan ajoitukseen. Kohteen vieressä sijaitsevan hiekkamontun reunasta on kivikautisia asuinpaikkalöydöksiä, mm. kiviesineen kärkikatkelma. Edelleen kohteesta n. 100 m länteen tavattiin vuoden 1984 inventoinnin yhteydessä ojaleikkauksesta täytetty liesi, joka ajoittui hiilinäytteen perusteella (Hel-2426 1200±110 BP) myöhäisrautakautiseksi. Ph.D. Jarmo Kankaanpään johtamat kivikautisen asuinpaikan tutkimukset 1997 ja 1998 suoritettiin kohteesta noin 300 m luoteeseen. Kuopan täyttäneen rakennusjätteen (tiiltä, betonia, muovia, lasivillaa jne.) alta alkuperäinen kuoppajäännös löytyikin suhteellisen vahingoittumattomana. Vaikutti kuitenkin siitä, että stabiloitunut kuoppajäänteen pinta alkaa hyvin nopeasti rikkoutumaan juurten kasvaessa sen läpi ja kiinni uuteen täyteaineeseen. Työvoiman rajoittuessa kahteen tutkijaan tutkimus toteutettiin kuopan keskipistettä sivuavalla 7 metriä pitkällä ja 0,8 m leveällä koeojalla. Kaivausala oli yhteensä 5,6 m², ja maata siirrettiin noin 6-7m3.
Kuoppajäänteen pohjalta, heti karikkeen alta, tuli vastaan palanut kiveys, joka kaivausaluetta laajentaen voitiin todeta täytetyksi liedeksi. Lieden koko oli n. 105 x 60 cm ja kivien määrä noin 100 kg. Kiveyksen alla oli hiiltynyttä puuta 10 kg. Liesi, joka oli tehty jo lähes nykyisiin mittoihin maatuneeseen jäänteeseen, edusti kuitenkin sekundääristä käyttöä. Alkuperäisen kuopan pohja voitiin näet todeta 2,4m:n syvyydestä vallin tasosta mitattuna, halkaisija leikkaussuunnassa oli 2.5m. Jäänne voitiin todeta primääriseltä funktioltaan pyyntikuopaksi. Kuopan pohjalta - muuten kivettömästä hiekkamaasta - löydettiin karkeasti muotoiltu "miehennostettava" graniittikivi, joka tulkittiin lahtikiveksi. Muita löytöjä olivat lähinnä täyttömaasta löytyneet muutamat kvartsiesineet. Kuopasta tavattiin hiiltyneitä puunkappaleita lieden tasosta kuopan pohjaosiin asti. Lieden alla nämä liittyivät tietysti ennen kiveyksen latomista poltettuun rovioon. Syvemmällä kysymys lienee pyyntikuoppaan liittyvistä, mutta palaneista rakenteista. Syksyllä 1998 tehdyt hiiliajoitukset osoittivat podsolisoitumisasteen ja stratigrafian perusteella tehdyt päätelmät oikeansuuntaisiksi. Pohjalta saatu hiilinäyte ajoittui kivikautiseksi, ja liesi keskiselle rautakaudelle. Kun hiilijälkiä tavattiin myös kuopan reunalta, voi olla että sekundäärisessä rautakautisessa käyttövaiheessa kuoppalieden suojaksi olisi rakennettu kota, jolloin rakennelmaa olisi käytetty riistan tai kalojen kuivaukseen ja savustukseen. |
takaisin
Kuvaus