Peukaloisenkankaan (6) kivikautinen asuinpaikka sijaitsee noin 14.5 km luoteeseen Pihtiputaan kirkosta, Muurasjärven eteläpään lasku-uoman itärannalla. Kesämökin rakennuspaikan ympäristön maasto on jyrkästi länteen viettävää. Rinteissä näkyi selvästi lähihistorian järvenpinnan laskemisista sekä eroosiosta johtuneita törmiä ja valleja sekä näitäkin vanhempia muinaisia rantamuodostelmia. Tutkimusalueen eteläosassa oli muinainen hiekkasärkkä, joka muodostaa pitkän Liinalahteen laskevan kielekkeen. Muinais-Koliman noin 8300 vuotta vanha transgressiorantatörmän korkeus on noin 119 m mpy. Tämä rantatörmä sijoittuu kaivausalueen keski- ja itäosaan. Törmän itäpuolella maasto on melko tasaista ja kohoaa hitaasti itään, Muinais-Päijänteen rantatörmää (6000 vs., 122-123 m mpy) kohti.//Suunnitellulle kesämökin rakennuspaikalle, inventoinnissa löytyneiden saviastianpalojen ja kvartsi-iskosten löytöpaikoille ja niiden lähiympäristöön tehtiin 5-10 metrin välein 1 x 1 m kokoisia koekuoppia yhteensä 40 kappaletta. Rantamuodostelmien tutkimiseksi tutkimusalueen pohjoisosassa vaaittiin kaksi pintaprofiililinjaa.//Tutkimusalueen luoteisosan koekuopista löytyi tuhoutunut tulisijakiveys ja sekoittuneita lika- ja nokimaaläikkiä. Ylempänä olleiden koekuoppien punertavat kulttuuri- ja likamaaläikät olivat sen sijaan säilyneet ehjinä.
Löytöaineisto (1099 kpl, 868.3 g ) koostuu kampakeramiikasta, piistä, kvartsista ja palaneesta luusta. Kvartsin laatu ei ollut erityisen korkea ja esineiden työstö oli epämääräistä. Kivikautinen asuinpaikka sijoittui maastossa selvästi erottuvien rantatörmien taitteisiin ja tasanteille sekä tutkittavan kesämökkitontin itäosaan, eli suunniteltujen rakennuspaikkojen ulkopuolelle. Vuoden 1996 inventoinnissa havaittua rauta/eräkautista aineistoa ei löydetty. Kohteen läpi kulkeva vanha talvitie, pyynti-, uitto- ja muut toiminnot ovat myös muovanneet alueen ympäristöä. Lähistön tonttien nimistö viittaa pellavanliotukseen (Liinalahti) ja miilunpolttoon (Miilunmäki). |