Tutkittava kohde sijaitsee noin 1.5 km pohjoiseen Pihtiputaan kirkosta, Heinäjoen ja Saaninjoen välisen niemekkeen itärannalla. Maasto on jyrkästi Heinäjokeen viettävää ja rinteissä näkyy muinaisten rantavoimien aiheuttama maaston muotoutuminen, maaperän lajittuminen ja eroosio. Rinne on kivikkoinen ja sen alaosassa on hiekkainen tasanne.//Suunnitellulle omakotitalon rakennuspaikalle ja niemekkeen kärjen tasanteella kaivettiin 4 kpl 1 x 1 m suuruista koekuoppaa. Kuopat kaivettiin 45-65 cm:n syvyisiksi. Yksi koekuopista sijoitettiin alemmaksi rinteen lounaisosan tasanteelle. Vuosisadan alun tutkimusten mukaan niemekkeen kärkiosasta on löytynyt kivitaltta (KM 3938:3). Taltan löytöpaikka sijoittunee tämän kesän koekaivauksen koekuoppa-alueelle.//Virtalan talon (ent. torpan) kaakkoispuolisesta pellosta on löytynyt runsaasti kivikautisia löytöjä, mm. kivikirveitä, kampa- ja asbestikeramiikkaa, savi-idoleita, piitä, kvartsia ja palanutta luuta. J. Ailio mittasi asuinpaikan alimmaksi saviastian palojen löytökorkeudeksi 116.5 m mpy. Näiden lisäksi torpan ympäristöstä on mm. hiilihaudoiksi tulkittuja kivisiä kuoppia.
Koekuoppien löydöttömyyden ja kaivaushavaintojen perusteella voitiin todeta, ettei rakennuspaikalla ole kivikautista asuinpaikkaa. Niemekkeen koekuopat (v. 1997) olivat J. Ailion vuosisadan alussa tutkimien hiilihauta-kivikuoppien kohdalla. Näissä kuopissa oli runsaasti 10-25 cm:n suuruisia lohjenneita kiviä. Kivet olivat osittain irtonaisia ja osittain kiinteästi kuopanreunoissa, aivan kuin ne olisi siihen aseteltu. Maaperä oli hienoa, multamaista hietaa ja paikoin myös karkeaa soraa. Maa vaikutti palaneelta ja paikoin se oli hieman harmaata, tulenpidon värjäämää. J. Ailion havainnot kuopista oli samanlaisia. Kivikuopissa ei ollut huuhtoutumiskerrosta, mikä viittaa siihen, että kuopat voivat olla myös Ailion tutkimia. Alarinteen koekuopassa maaperä oli hienoa hiekkaa ja kivettömämpää kuin ylemmissä koekuopissa. Luoteisimmasta kivikuopasta löytyi kissan pääkallo. |