Valtion työllisyysohjelman kolmivuotisen rahoituksen varoin tehtävät tutkimukset aloitettiin vuonna 1997 tunnetulla Taipalsaaren Vaaterannan kivikautis-varhaismetallikautisella asuinpaikalla ja kalmistossa. Pyrkimyksenä oli ennen kaikkea muinaisjäännösalueen rajojen tarkentaminen.
Kohde sijaitsee etelään viettävällä hiekka-alueella muinais-Saimaan maksimiterassilla, noin 4 km eteläkaakkoon Taipalsaaren kirkosta, nykyään 60-80 m Saimaan rannasta ja noin 4 m sen pintaa ylempänä. Asuinpaikka on v:sta 1930 lähtien ollut useaan otteeseen kaivauskohteena.
Alueella tehtiin kaksi pientä aluekaivausta (alueet A ja E), kolme koeojaa (B-D) sekä joukko koeruutuja. Tutkitun alueen pituus rannan suunnassa lännestä itään oli 150 m ja suurin syvyys 25-35 m rannasta sisämaahan.
Tutkimuksessa voitiin havaita asuinpaikan ydinalueen sijoittuminen pitkälle aiempien tutkimusten mukaisesti Vaate- eli Rättirannan uimarantatontin yläosan länsireunaan ja sen lännenpuoleisen yksityistontin alueelle. Täällä asutus ajoittuu pääsääntöisesti tyypillisen kampakeramiikan vaiheeseen. Ydinalueen itäpuolella on jo 1970-71 osittain tutkittu punamultakalmisto ja tästä edelleen itään sekä tyypilliseen kampakeramiikkaan että ilmeisesti ainakin varhaismetallikauteen ajoittuva osa asuinpaikkaa.
Löytöaineisto koostui pääasiassa saviastianpaloista (noin 4400 palaa/20 kg), joista valtaosa tyypillistä kampakeramiikkaa ja vain 42 palaa (125 g) asbestikeramiikkaa. Piiaineisto (yli 1200 kpl) oli lukumäärältään yli kaksinkertainen kvartseihin verrattuna (noin 560 kpl) ja kivilajiaineisto (39 kpl) varsin vaatimaton. Palanutta luuta oli noin 1700 fragmenttia, analyysin mukaan pääasiassa kalaa. Muu luuaineisto koostui tarkemmin tunnistamattomista linnun ja nisäkkään luista. Yksi norpanluu oli asuinpaikan ydinalueella.
Tutkimusten tärkeimpänä antina voi pitää havaintoa hauta-alueen jatkumisesta aiemmin kaivetun alueen pohjoispuolelle, jossa se muodosti säännöllisenä pidettävän kalmiston likimain länsi-itäsuuntaisin punamultahaudoin. Hautalöydöt koostuivat meripihkariipuksista, sekä pääosin pii- ja kvartsiesineistä ja tyypillisestä kampakeramiikasta. Tunnistettavia vainajien jäänteitä ei haudoissa ollut. Kaikkiaan havaittiin kuusi varmaa ja kaksi mahdollista ruumishautaa, joista neljä ulottui kaivausalueen profiiliin ja tutkittiin vasta toisena kaivausvuonna 1998.
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 8.1.2013
Hanketiedot
Kenttätyöajankohta:
2.6.-27.6.1997
Rahoittaja/tilaaja:
valtion työohjelma
Henkilökunta
Kaivausjohtaja:
Kaarlo Katiskoski
Raporttitiedot
Tekijä:
Kaarlo Katiskoski
Päivämäärä:
19.5.1998
Sijainti(alkup):
Museoviraston arkeologian osaston arkistossa
Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.