Purkajasuo on n. 40 ha laaja muinaisjäännösalue, joka käsittää muinaisen merensalmen (nuorimmassa vaiheessa merenlahden), jossa on tulvan peittämiä pyynti-/kalastusvälineitä (Purkajasuo 12), salmen etelä- ja länsipuolella olevia laajoja asuinpaikkaryhmiä (Purkajasuo/Korvala 38 ja Purkajasuo Vuornos 55) sekä Leualan pellon pohjoispuolella oleva kivivalli (hist. aika) ja kaksi kivilatomusta (rautakausi tai hist. aika).//Alue tutkittiin kahden vuoden projektina 1996 ja 1997 sekä tasokaivauksilla että koekuopilla/kairauksilla. Suopellolla kaivettiin yht. 331 m² (kaivausalueet 1-3 ja 6-7), ja kuivalla maalla 152 m² (kaivausalueet 4.5 ja 8). Vuoden 1996 maaperätutkimus kattoi yli 6 ha:n alueen (Leualanpelto, peltojen välinen metsikkö ja Purkajasuon suopellon etelälaita), vuonna 1997 tutkittiin 11 ha lisää (Purkajasuon suopelto ja metsikön pohjoisosa). Yhteensä 17 ha alueella tehtiin 151 1 x 1 m koekuoppaa ja 214 kairausta.//Alueella on ollut välillä n. 3300-3000 e.Kr 200-180 m leveä W-E suuntainen merensalmi, jonka luoteispuolella ja kaakkoispuolella oli muinaisia saaria ("Vuornoksen saari" ja "Korvalan saari" asuinpaikkojen mukaan). Välillä 3100-2950 e.Kr. salmen itäpäässä syntyi poikittaisia rantadyynivalleja, jonka seurauksena Purkajasuon suopellon alueella kuroutui pieniä altaita ja Leualanpellon alueella muodostui merenlahti. Suunnilleen silloin kun Iijoen suu saavutti alueen n. 3050-2900 e.Kr., lounaasta tullut tulva peitti Leualanpellon lahden. Lyhyessä ajassa lahti peittyi melkein metrin paksuisilla hiekkakerroksella. Alue on pysynyt tulvimisen jälkeen kosteana, mikä on vaikuttanut puiden säilymiseen. Entisestä merenpohjasta on löydetty puuta 11.5 ha:n alueelta, Leualanpellon itäosasta, peltojen välissä olevasta metsiköstä ja Purkajasuon suopellosta. Niiden levinneisyydestä on havaittavissa kolme selvää keskittymää Leualanpellon pohjoisreunassa n. 3000 m2 alueella, jossa on syvänne merenpohjassa; Leualanpellon eteläreunassa (Korvalan asuinpaikan rantavyöhyke) n. 4000 m2 alueella ja metsikön kaakkoisreunassa/Purkajasuon suopellon lounaisnurkassa n. 3000 m2 alueella, jossa on muinaisen pitkän merenlahden suu ja syvänne merenpohjassa, jonka länsipäässä puukeskittymä sijaitsee. Leualanpellon keskiosasta, metsikön pohjoisosasta ja Purkajasuon pellolta tuli vain satunnaisesti puulöytöjä koekuopista/kairauksista, noin 1-3 löytöä/ha. Puulöydöt esiintyvät ainakin neljässä kerroksessa, jotka ovat muodostuneet merenpohjan sedimentaation ja pitkäaikaisen ihmisen toiminnan vaikutuksesta alueella. Puulöydöt koostuvat suurimmaksi osaksi työstetyistä puista. Tärkeimmät löytöryhmät ovat paalut, teroitetut seipäät, liisteritilät, liisteet, liitospuut ja verkonkohot. Luonnollisten puiden (puunrungot ja oksat) osuus on n. 10-15%. Liisteritilän osia, yksittäisiä liisteitä, pieniä esineitä ja oksia esiintyivät koko alueella. Paaluja, seipäitä sekä liiste"nippuja" sen sijaan on tavattu vain kahdesta keskittymästä Leualanpellon pohjoispuolella ja metsikön kaakkoispuolella. Tämän hetken tulkinnan mukaan kyse on purettujen kala-aitojen osista, jotka varastoitiin talven yli merensalmen syvänteisiin. Muinaisesta salmesta ei ole tavoitettu merkkejä laajoista kiinteistä rakenteista. Kala-aidat oli todennäköisesti pystytetty Iijoen silloisessa suistossa Korvalan asuinpaikan eteläpuolella.
Korvalan asuinpaikalla kaivettiin n. kolmasosa laajasta rakennuksen pohjasta. Kaivauksessa paljastui suorakulmainen, n. 20 m pitkä ja 7 m leveä n. 30 cm:n soraan kaivettu rakennuksen pohja. Sen lounaisseinän sisäpuolella oli n. 1,2 m lattiakiveys. Kaakkois- ja luoteispuolella sitä ympäröi kivivalli. Purkajasuon puulöydöt ajoittuvat vuoden 1996 radiohiiliajoitusten perusteella aikavälille n. 3400/3300-2900 e. Kr (4770±130 - 4340±100 BP). Korvalan asumuspainanne 107 (4475±60 BP) ja Leualanpellon puukerros 2 (4460±100) ovat suunnilleen samanikäisiä. Sen sijan Leualanpellon pohjoispuolella olevat kivilatomukset ja kivivalli ovat selvästi nuorempia, todennäköisesti historialliselta ajalta. |
takaisin
Kuvaus
Purkajasuo 972010012, työ- ja valmistuspaikat