Inventoinnissa pyrittiin selvittämään Jämsän seudun, erityisesti Jämsänjokilaakson varhaisimman maatalousasutuksen sijaintia ja laajuutta. Kysymyksessä oli ensisijaisesti menetelmäkokeilu. Toisaalta seudulla on myös voimakkaita rakennuspaineita, joka myös teki inventoinnin perustelluksi.
Lähtöoletuksena oli, että aluetta koskevassa vanhimmassa maakirjassa (v. 1539) esiintyvistä kantataloista ainakin osa periytyy rautakaudelta. Myös keskiajan ja uudenajan alkupuolen muinaisjäännökset pyrittiin tunnistamaan ja inventoimaan. Toisena oletuksena oli, että kantatalojen paikat ovat olleet likimain samat talon synnystä isojakoon asti (alueella 1700-l. loppupuoli). Isojakokartoilta etsittiin tutkittavilta alueilta näihin merkityt isojakoa vanhemmat talonpaikat sekä huomioitiin myös varhaisemmin autioituneisiin talonpaikkoihin mahdollisesti viittaavat pelto- ja niittylohkojen muodot. Kartta-analyysin perusteella valittiin alueet, joissa maastoinventointi suoritettiin. Etsintämenetelmänä oli lähes yksinomaisesti pintapoiminta kynnetyillä pelloilla. Inventoinnissa keskityttiin siis ennen kaikkea asuinpaikkojen etsimiseen. Tärkeimpänä rautakautisten ja keskiaikaisten asuinpaikkojen indikaattorina pidettiin ns. rautakauden tyypin keramiikkaa.
Tutkimusalueelta tunnettiin ennen inventointia kolme rautakautista tai keskiaikaista asuinpaikkaa. Inventoinnissa ehdittiin käydä läpi vain suppeahko alue, mutta tässäkin löytyi rautakauden tyypin keramiikkaa seitsemästä eri kohteesta. Keramiikkaa löytyi vaihtelevia määriä yhdestä palasta useisiin kymmeniin kappaleisiin. Varsinkin runsaslöytöisimmissä kohteissa oli lisäksi poikkileikkauksestaan kolmikulmaista savitiivistettä. Ainoa selkeästi rautakauteen ajoittuva löytö oli ristiretkiaikainen korvalusikan puolikas, joka löytyi vanhastaan tunnetun Puttolan viikinkiaikaisen polttokenttäkalmiston läheisyydestä. Talteen otettiin lisäksi jonkin verran ajoitukseltaan epävarmoja sekä myös selvästi historialliseen aikaan ajoittuvia löytöjä.
Toteutetusta menetelmäkokeilusta voidaan todeta, että se toimii ainakin testatulla alueella. Sitä voitaneen soveltaa myös muilla alueilla. Menetelmä on taloudellisempi, enemmän tietoa tuottava (historiallisen ajan muinaisjäännökset tulevat paremmin esille) sekä ilmeisesti myös tehokkaampi kuin peltojen järjestelmällinen pintapoiminta ilman resurssien keskittämistä.
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 28.9.2011
Hanketiedot
Rahoittaja/tilaaja:
Keski-Suomen museo, Keski-Suomen ympäristökeskus
Henkilökunta
Kaivausjohtaja:
Timo Sepänmaa
Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.
takaisin
Kuvaus