Iin Raasakkakosken etelärannalla sijaitsevan Kiviharjun kuoppajäännösalue inventoitiin ja luokiteltiin valtakunnalliseksi suojelukohteeksi Museoviraston toimesta 1978 [Ii 12, Kiviharju]. Alueelta havaitut yli 50 kuoppajäännettä tulkittiin pyyntikuopiksi. Harjanteen laki mahdollisine muinaisjäännöksineen oli tuhottu suurella maanottoalueella 1960-luvun voimalaitostöiden yhteydessä. Vuonna 1987 alueelta kartoitettiin 88 kuoppajäännettä, joista pääosa tulkittiin pyyntikuopiksi, osa varastokuopiksi ja kodanpohjiksi. Jäänteiden esihistoriallisuus vahvistui vuonna 1990 podsoliprofiilien koetutkimuksella. Sittemmin huomiota kiinnitettiin kuoppien maaperässä havaittuihin palaneisiin kiviin ja hiilimaahan. Vaihtoehtoiseksi tulkinnaksi nousikin, että kysymyksessä olisivat ns. keittokuoppajäänteet. Koekaivauksen tavoitteena oli selvittää kuoppien funktiota, ajoitusta ja rakennetta.//Kohteiksi valittiin kuoppajäännösalueen eteläosasta, soranottoalueen reunasta lähekkäiset kuoppajäänteet 41 ja 43. Laajat vallit mukaan lukien kohde 41 oli halkaisijaltaan lähes 10 m, syvyys 0,80 m. Kohteesta tutkittiin luoteisneljännes, yhteensä 8 m². Lähes samankokoisesta jäänteestä 43 tutkittiin koillisneljännes 0,8 m leveillä poikittaisilla ojaleikkauksilla, yhteensä 4,5 m².//Kuoppien rakenne osoittautui olevan samaa tyyppiä. Alkuperäiset kuopat on kaivettu läpi soraisen hiekan savimaahan asti noin 150 cm:n syvyyteen. Kuoppajäänteen 41 alkuperäiset mitat olivat 2,8 x 2,7 x 1,5 m. Noin 7,5 m³ maata on heitetty ja tasoitettu valliksi kuopan reunamille. Pohjan reunat on reunustettu suurilla kvartsiittilohkareilla. Pohjalla on hiiltyneistä puista päätellen poltettu rovio, jonka päälle on kasattu useita tonneja kiviä; reunakivet mukaan lukien ja olettaen ne symmetriseksi arviolta jopa 4-5 tonnia. Myös kivien päällä oli hiilikerroksia. Jäänteen 43 alkuperäiset mitat olivat 2,4 x 2,2 x 1,5 m ja kivipanos huomattavasti edellistä pienempi; reunakivet mukaan lukien arvioita 1,5-2 tonnia. Erityisesti kuoppajäänteen 41 vallin alueelta löytyi jälkiä kiven työstöstä, kuten kvartsiitti- ja kivilaji-iskoksia, ytimiä, käyttöjälkisiä liuskepaloja ja hioimen kappaleita. Keramiikkaa tai osteologista ainesta ei tavattu. Kuopista otetuista maanäytteistä tehtiin Oulun yliopistossa rasva-analyysi, josta saatiin positiivinen tulos; kuopasta 41 75 mg/kg ja kuopasta 43 83 mg/kg.
Kuoppien funktioksi osoittautui keittokuoppa/maauuni. Typologisten piirteiden perusteella vaikuttaa nimitys maauuni perustellulta. Käyttötarkoituksen tarkemmaksi tulkinnaksi on useita vaihtoehtoja; yksi varteenotettavimmista on riistan savustus- ja palvausuuni. Kuoppien hiiltyneistä puista tehtiin hiiliajoitukset, jotka kalibroituna ajoittavat jäänteet pronssikauden lopulta esiroomalaiselle rautakaudelle. Kuopat näyttävät sijainneen muiden suurten keittokuoppa-kenttien tapaan silloisessa merenrantaniemekkeessä. Kaivausten aikana löydettiin uusia kuoppajäänteitä Kiviharjun luoteisrinteestä, niin että kokonaismäärä on tällä hetkellä 93. Suoritettujen kairausten pohjalta jäänteiden funktio on todennäköisesti sama. Kaivauskohteesta 100 m koilliseen tavattiin ojaleikkauksesta hioinlaaka (:89). Koko kuoppajäännösalueen halkaisija on noin 400 m. Lisäksi alueelta noin 300 m koilliseen, Iijoen Pajarinkosken rannalta, Ikonniemestä tavattiin muutamia suuria allasmaisia asumuksenpohjia (z=n.23). |
takaisin
Kuvaus
Kiviharju 139010012, työ- ja valmistuspaikat