Hangaskankaan asuinpaikalla juhlistettiin Oulun yliopiston 30 vuotta täyttänyttä arkeologista kenttätoimintaa jatkamalla Pohjois-Pohjanmaan museon sekä Oulun yliopiston historian laitoksen yhteistyönä vuonna 1968 suorittamia kaivauksia. Lisäksi toukokuulle 1998 ajoittuneiden tutkimusten tarkoituksena oli tuottaa tietoa asuinpaikan säilymisasteesta sekä mahdollisista löytökeskittymistä. Lisätutkimusten myötä kohdetta, jota on luonnehdittu sisämaan pronssikulttuurin rannikkoasuinpaikaksi, on kaivettu tähän mennessä yhteensä 149 m².//Maaperän tasaisuuden johdosta kaivausmetodina kokeiltiin sovellettua tasokaivausta absoluuttisten korkeuksien mukaan 5 cm:n kerroksissa. Menetelmä osoittautui sangen käyttökelpoiseksi. Löytöjen sijainti määriteltiin 5 cm:n tarkkuudella ja niistä piirrettiin kerroskohtaiset levintäkartat.//Kaivauksissa ei tavattu lainkaan ns. kulttuurimaata tai merkkejä kiinteistä muinaisjäännöksistä muutamaa satunnaista liesikiveä lukuun ottamatta. Löytöjen vertikaalilevinnän keskittyminen noin 10 cm:n paksuiseen kerrokseen voidaan tulkita merkiksi lyhyen aikaa käytössä olleesta asuinpaikasta, kun taas horisontaalisesti ne näyttäisivät muodostavan rannansuuntaisen, löytötihentymiä sisältävän vyöhykkeen.
Tutkitun alan suppeudesta huolimatta kaivaus tuotti monipuolisen löytöaineiston. Löydöistä merkittävin lienee pieni vuolukivestä muotoiltu hirvenpää, joka muotonsa ja profaanin löytökontekstinsa perusteella on tulkittava leikkikaluksi. Kaivauksissa löytyi sekä vuolukivi- että orgaanissekoitteista keramiikkaa, jotka molemmat voidaan luokitella ns. tekstiilikeramiikaksi. Asuinpaikalla ovat edustettuina kaikki piikivityypit: skandinaavinen pii, itäinen sertti, pohjoinen jasperoidi sekä paikallinen kvartsiitti. Löytöjen pääosa on kuitenkin kvartsia, joista mainittakoon 10 kaavinta, makrokaavin sekä irtolöytönä saatu tasakantainen nuolenkärki. Lisäksi kaivaus tuotti kolme purupihkaa sekä niukasti tunnistamiskelvottomia palaneen luun paloja. |
takaisin
Kuvaus