Vuoden 1997 kaivaus oli Oulun yliopiston yleisen arkeologian oppiaineen ensimmäinen, syventäviin opintoihin kuuluva opiskelijoiden johtama kaivaus. Kaivausten tarkoituksena oli tutkia Perämeren rannikon muista asuinpainanteista muodoltaan poikkeavaa pitkänomaista kuoppa-asumusta.
Rantasidonnaisena kohde ajoittuu maankohoamisen perusteella kivikauden lopulle, 2050 - 1850 eKr. Asuinpainanteen luoteisvallista, huuhtoutuneen hiekan alla sijainneesta hiilikuopasta saatiin kaksi 14C-ajoitusta. Koska kuoppa sijaitsi fossiilisen humuksen yläpuolella ajoitukset ovat asuinpainanteen synnyn terminus ante quem.//Kaivaustekniikkana käytettiin ns. sovellettua tasokaivausta, jossa kaivaminen aloitettiin alueen korkeimmalta kohdalta ja työ eteni 10 cm:n paksuina kerroksina maaston muodoista välittämättä aina pohjamaahan asti.//Peurasuon suorakulmainen asumus on ollut sisämitoiltaan noin 18 x 3,6 metriä, jolloin sen kokonaisala olisi noin 65 m². Sen muinaisrannan puoleisessa vallissa on kaksi painaumaa, joista toinen todettiin kaivauksilla oviaukoksi. Esinelöydöt olivat niukkoja käsittäen 80 kvartsi-iskoksen lisäksi liuskeisen siimanpainon, kaksi mahdollista hiointa, kuusi kvartsikaavinta ja kaksi kvartsiveistä. Luumateriaali koostui pääasiassa hylkeen luista sekä kalan nikamista ja ruodoista. Asuinpainanteen keskellä oli palaneiden kivien täyttämä kuoppa, mahdollinen kuoppaliesi, ja painanteen etelävallissa jätekuoppa, joka sisälsi palanutta luuta, palaneita kiviä sekä kvartsiesineitä, -iskoksia ja -ytimiä. |
takaisin
Kuvaus