Kolmivuotisen valtion työllisyysohjelman toisena kenttätyövuonna jatkettiin Taipalsaaren Vaaterannassa edellisvuonna aloitettua punamultakalmiston kaivamista (ks. v. 1997 kaivaus). Lopullisena tavoitteena oli kalmistoalueen rajojen selvittäminen.
Kaivamisessa keskityttiin edellisvuonna havaittujen hautojen 2-3 sekä 6-7 loppuun kaivamiseen laajentamalla kaivausaluetta.
Laajennuksessa havaittiin lisäksi kolme uutta varmaa hautausta, joista kaksi oli kaksoishautaukseksi tulkittavia (9 a ja b) sekä kaksi mahdollista hautausta. Parhaimmillaan haudat erottuivat voimakkaan punamullan alueena ja haudoissa 2 ja 3 myös hautakuopan rajat olivat selvät. Kooltaan ja syvyydeltään haudat vaihtelivat ollen suurimmillaan hautakuoppien osalta n. 280 x 120 cm ja syvyydeltään aina 100-110 cm (hauta 3). Vainajan kohdalla olleiden punamulta-alueiden pituus oli suurimmillaan 200-220 cm luokkaa, leveyden ollessa yleensä 40-60 cm vaiheilla.
Tutkimuksen kannalta tärkeimmät olivat haudat 2 ja 3 sekä kaksoishautaus 9 (a ja b). Näissä kaikissa oli vainajien hampaistoa jäljellä (analysointi Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksella on kesken). Kaikissa, erityisesti haudassa 3, oli meripihkakoruja, haudan 2 jalkopäässä meripihkarenkaan lisäksi myös liuskerengas. Hampaiden löytöaseman perusteella haudan 2 vainajan pääpuoli on ollut lännessä, haudoissa 3 ja 9 itäpuolessa. Kaikkien hautojen suunta oli länsi-itä tai lounais-koillinen. Pii- ja kvartsiaineisto oli hyvälaatuinen ja monipuolinen, mm. nuolenkärkiä, kaapimia, veitsiä ja puria. Kivilajiesineistä mainittakoon haudan 3 hioimet ja haudan 10 tasataltta. Keramiikka-aineisto oli tyypillistä kampakeramiikkaa ja niin ikään suuri. Mainittakoon erityisesti haudan 3 jalkopään kokonainen ehjä pieni kuppi sekä sen pääpuolen kokonainen hajonnut suurempi astia ja vielä kolmannen mahdollisesti kokonaisen astian jäännökset vainajan vasemmalla kyljellä. Tässä haudassa kahden kielimäisen meripihkariipuksen sijainti hampaiden löytökohdassa voi viitata niiden asemaan selälleen asetetun vainajan silmien kohdilla.
Toistaiseksi tutkittu Vaaterannan kampakeraaminen punamultakalmisto käsittää 16-17 hautaa, joista jo v. 1971 tutkittua hautaa D on ainoana voi pitää jo mahdollisesti varhaiskampakeraamisena polttohautana. Kaikki muut ovat ruumishautoja, osa kuitenkin epävarmoja.
Muu kaivaustyö kalmiston ulkopuolella rajoittui nyt yksinomaan koekuopitukseen asuinpaikka-alueen rajojen selvittämiseksi. Tämän perusteella asuinpaikan alaraja näyttäisi ainakin kalmiston kohdalla olevan noin 79 m korkeudella mpy. Asuinpaikan länsiosien havaittiin vuonna 1971 kaivausten mukaisesti ulottuvan ainakin n. 190 m kalmistokohdasta länteen, muinais-Saimaan maksimiterassilla 81 m korkeudella. Ylempänä sisämaassa ei muinaisjäännösmerkkejä ole havaittu. Tutkimukset jatkuvat alueella vielä 1999, jolloin ainakin kalmistoalueen rajaaminen on tavoitteena. |
takaisin
Kuvaus