Vehmaan Tommilan Rännenmäellä tutkittiin syyskuussa 1998 matala maansekainen kiveys, joka oli tarkastettu edellisenä keväänä ja arvioitu esihistorialliseksi, korkeutensa perusteella mahdollisesti pronssikautiseksi hautaraunioksi. Röykkiön tutkiminen tuli ajankohtaiseksi, kun vehmaalainen Granicon Oy suunnitteli käyttävänsä aluetta graniitin louhintaan.//Kenttätyöhön oli varattu kahdeksan päivää aikaa, piirtäjä ja kolme kaivajaa.//Röykkiö sijaitsi paljaalla avokalliolla, karun kangasmetsän peittämän Rännenmäen laen korkeimmalla kohdalla. Kaakossa avautui näkymä rautakautiselle meren lahdelle. Kiveyksen halkaisija oli luode-kaakko -suunnassa n. 8 m, lounais-koillis -suunnassa n. 5 m ja sen korkeus vaihteli n. 20-60 cm välillä. Röykkiön pohjoispäätä oli mahdollisesti joskus purettu.
Röykkiöstä tavattiin neljä yksilöhautauksia sisältäviksi latomuksiksi tulkittua rakennetta (kaksi n. 50 cm halkaisijaltaan olevaa kehää, kaksi epämääräisempää kiviladelmaa). Pintakiveyksen alta, kerroksesta 1 ja tästä alaspäin maa oli osin hiekan ja nokimaan sekaista. Erityisesti luode-kaakko -suuntaisesta leikkauksesta oli nähtävissä hiekan ja nokimaan sijaitseminen kerroksittain. Ensimmäiset löydöt tulivat kerroksesta 1 ja jatkuivat pohjaan saakka. Löytöjä tuli kaikista sektoreista, mutta ne painottuivat selvästi röykkiön kaakkoisosaan, luultavasti tähän suuntaan viettävän kalliopohjan takia. Löytömateriaali käsitti koristeetonta rautakautista käyttökeramiikkaa, kvartsi-iskoksia, pii-iskoksia sekä hiukan palanutta luuta. Osa röykkiön rakennuskivistä sekä hiekka, hiekkakivilaa’at ja vedenhiomat kivat oli tuotu paikalle muualta. |