Inventointi kuului vuonna 1993 aloitettuun Pirkanmaan kuntien arkeologiseen inventointiprojektiin. Toijala on inventoitu vuonna 1943. Toijalassa oli ennen vuoden 1998 inventointia kolme tunnettua kiinteää muinaisjäännöstä, jotka olivat kaikki rautakautisia kalmistoja. Kivikautisia irtolöytöjä oli noin 15 kappaletta ja rautakautisia noin kymmenen.//Inventoinnissa tarkastettiin kaikki aiemmin tunnetut esihistorialliset muinaisjäännökset ja irtolöytöpaikat. Yleisöilmoitusten perusteella tarkastettiin lisäksi muutamia aivan uusia löytöpaikkoja ja muita kohteita. Suurin osa kenttätyöajasta, arviolta puolet tai kaksi kolmasosaa, käytettiin aiemmin tuntemattomien muinaisjäännösten etsimiseen tarkastamalla maastossa eri tyyppisten muinaisjäännösten kannalta edullisilta vaikuttavia alueita. Kenttätyöt jakautuivat alueellisesti selvästi kahteen painopistesuuntaan. Suuri osa ajasta käytettiin pyyntikulttuuriin liittyvien muinaisjäännösten etsimiseen Vanajaveden rannoilta. Toisaalta etsittiin rautakautiseen maanviljelysasutukseen liittyviä muinaisjäännöksiä sisämaasta. Maastossa koekuoppien kaivaminen oli tärkein työmenetelmä. Pellot olivat märästä ja kylmästä kesästä johtuen kenttätyöajan alkupuolella vielä lähes kokonaan kyntämättä.//Inventoinnin tuloksena Toijalan esihistoriallisten tai mahdollisesti esihistoriallisten muinaisjäännösten lukumäärä kasvoi kahteentoista. Useat löytyneistä muinaisjäännöksistä ovat varsin hyvin säilyneitä ja näyttävät löytöjen määrän ja laadun perusteella mielenkiintoisilta. Inventoinnin tuloksena löydettiin seitsemän kivi- tai varhaismetallikautista pyyntiasuinpaikkaa, ja yksi aiemmin tunnettu löytöpaikka todettiin nuorakeraamiseksi asuinpaikaksi. Yhdeksäs uusi kiinteä muinaisjäännös on pyyntikuoppakohde.
Pääosa asuinpaikoista löytyi Vanajaveden rannoilta. Näistä viisi on melko ehjässä metsämaastossa, ja niiltä on keramiikkaa. Yhdeltä paikalta on nuorakeramiikkaa. Muuten löydetty keramiikka on vaikeasti tyypiteltävää, mutta ajoittunee lähinnä kivikauden lopulle ja varhaismetallikaudelle. Myös Vanajaveden vesistöhistoria tukee asuinpaikkojen melko myöhäistä ajoitusta. Kahdelta asuinpaikalta löytyi myös maan pinnalle näkyviä rakenteita. Yhdellä on ainakin yksi varhaismetallikautinen, lapinraunio-tyyppinen hautaröykkiö. Toisella on ilmeisesti ehjä asumuspainanne. Siihen tehdystä koekuopasta löytyi runsaasti keramiikkaa, joka näyttää varhaismetallikautiselta, lähinnä rautakautiselta. Sisämaasta, Lontilanjoen laaksosta yleisöilmoituksen perusteella löydetyltä asuinpaikalta on kerätty runsaasti kiviesineitä. Niiden ja rannansiirtymisajoituksen perusteella asuinpaikka ajoittuu todennäköisesti hyvin varhaiseen ajankohtaan, mesoliittisen ajan alkupuolelle, Ancylus-järvivaiheeseen. Löytöjen määrä on merkittävä, vaikka asuinpaikka sijaitseekin pellolla, ja on siten osittain tuhoutunut.
Asuinpaikkojen lisäksi inventoinnissa löytyi todennäköinen pyyntikuopparyhmä, jossa on 11 kuoppaa jonossa pitkin suon ympäröimää harjua. Muinaisjäännös on kuoppien määrän vuoksi merkittävä ja sijainniltaan mielenkiintoinen, sillä se sijaitsee kahden kivi- tai varhaismetallikautisen asuinpaikan välissä.
Rautakauden osalta inventoinnin tulokset jäivät vähäisemmiksi, sillä uusia, aiemmin tuntemattomia kiinteitä muinaisjäännöksiä ei löytynyt. Inventoijalle luovutettiin yksi mahdollisesti rautakautinen keihäänkärki tai sellaisen teelmä, jonka löytöpaikka on tuhoutunut. Toiselta oletetulta keihäänkärjen löytöpaikalta löydettiin koekuopituksessa pala rautakautista keramiikkaa. Inventoinnin yhteydessä löydettiin myös neljä historiallisen ajan kohdetta: röykkiöitä, asutus- ja viljelyjäännöksiä sekä hakkauksia kivessä. |
takaisin
Kuvaus
Toijala. Arkeologinen perusinventointi 1998.; Inventointi; 1998