Helsingin Vuosaaren sataman maaliikenneyhteydet tulevat kulkemaan Porvarinlahden teollisuushistoriallisesti arvokkaan alueen lävitse. Koska yksi Porvarinlahden Vantaan kaupungin puoleisella pohjoisrannalla sijaitsevista kalkkiuuneista on jäämässä satamaradan alle, suoritettiin paikalla vuoden 2002 loppukesällä muinaismuistolain edellyttämät pelastuskaivaukset.
Porvarinlahden kalkkiuuneihin suoraan liittyviä asiakirjoja ei ole säilynyt. Ratkaisevan lähdemateriaalin puutteesta huolimatta näyttää todennäköiseltä, että kalkkiuunit sijoittuisivat 1700-luvun keskivaiheen ja 1800-luvun alun väliseen aikaan.
Kenttätöiden kohteena oleva kalkkiuuni sijaitsee Porvarinlahden pohjoisrannan louhosten vierellä olevalla loivalla rinteellä. Kalkkiuuni näkyy maastossa pohjakaavaltaan pyöreänä maavallin ympäröimänä kuoppana. Arkeologisella kaivauksella pyrittiin saamaan tarkempaa tietoa kalkkiuunin rakenteista ja käyttöhistoriasta. Tarkoituksena oli myös hankkia kokemuksia siitä miten tällaista melko nuorta teollisuushistoriallista kohdetta kannattaa tutkia.
Kalkkiuunin tutkimukseen sovellettiin sektorikaivausmenetelmää. Koska lyhyessä ajassa oli saatava mahdollisimman paljon tietoa, tyydyttiin kokonaisten sektoreiden paljastamisen sijasta pelkästään uunin pitkittäis- ja poikittaisakselien suuntaisiin koeojiin. Lähtökohtana oli oletus, että pieni otos joka puolelta kalkkiuunia riittää antamaan tarpeeksi kattavan kuvan. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että kapeiden ojien perusteella ei aina voitu päätellä varmuudella mitä esille tulleiden eriasteisesti hajonneiden rakenteiden funktio oli ollut. Laajempien kaivausalueiden avaaminen olisi antanut huomattavasti yksityiskohtaisempaa ja varmempaa informaatiota.
Jo kenttätöiden alkuvaiheessa selvisi, että kalkkiuunia oli käytetty jätekuoppana nykypäivään saakka. Kaivausten edetessä voitiin kuitenkin todeta, että myöhempien aikojen ihmistoiminta oli hajottanut vain vähän itse kalkkiuunia. Pahimmat vauriot rakenteille olivat syntyneet jo kalkkiuunin viimeisen polton ja purkamisen yhteydessä.
Kalkkiuuni oli saanut pyöreän ulkoasunsa, kun rinteeseen kaivetun pohjakaavaltaan u:n muotoisen kuopan reunan ympärille oli rakennettu kylmämuurauksella harmaa- ja kalkkikivilohkareista noin 2 metriä leveä muuri. Koska muuri oli yläosastaan sortunut, sen korkeutta ei voitu enää määrittää. Rinteen puoleisilla kolmella sivulla havaittiin täytemaan päälle perustetun muurin lisäksi ainoastaan uunikuopan pohjan laidalle asetettuja isoja harmaakiviä. Etelässä olleen uunikuopan avoimen osan kohdalta löydettiin sen sijaan huomattavasti enemmän rakenteita.
Kalkkiuunin etelänpuoleisen muurin päällä oli tulipesän suuaukon holvatusta yläosasta sortuneita kiviä. Etelämuurin sisäsivulla oli ollut tiiliseinä ja ulkoreunalla täytemaavalli. Muuri oli perustettu savipatjan päälle kootulle maasta, tiilestä ja harmaakivistä koostuvalle kerrokselle. Saven yläosassa oli laakakivistä ja tiilistä koostuva taso. Paikalta löytyi punasavikeramiikan pala.
Kalkkiuunin käyttöhistoriasta saatiin vähän varmaa tietoa. Uunikuopan pohjaa ympäröinyt harmaakivirakenne oli kuitenkin stratigrafian perusteella joko samanaikainen tai vanhempi kuin yläreunan muuri. On siis mahdollista, että kalkkiuunia olisi käytetty kaksi kertaa.
Porvarinlahden kenttätöiden yhteydessä avattiin kaivausalueet kalkkiuunin lähelle sijainneisiin rakennuksen ja kellarin pohjiin. Lisäksi suoritettiin ympäristön kartoitus, jonka yhteydessä kaikki alueella olevat kalkkiuunit, louhokset ja torpat paikannettiin.
. |
takaisin
Kuvaus
Porvarinlahden - Borgarstrandsvikenin louhokset 1000001619, raaka-aineen hankintapaikat