KOLOVEDEN KANSALLISPUISTO
Kansallispuiston inventointi
Museovirasto, arkeologian osasto
Inventoija, Satu Koivisto FM
Koloveden kansallispuiston ja sen laajennusalueen muinaisjäännösinventointi liittyy Saimaan alueen virkistyshankkeeseen. Metsähallitus tulee ottamaan huomioon muinaisjäännöskohteet kansallispuistoon suunniteltavissa luontopoluissa ja rakennelmissa siten, että suojeltavat kohteet eivät tuhoudu. Muinaisjäännöksiä pyritään hyödyntämään myös nähtävyyksinä osana alueen reitistöä ja ne varustetaan tarpeen mukaan opastauluin. Tämän lisäksi Koloveden aluetta tullaan esittämään kansainväliseen Delos-hankkeeseen, joka listaa teollisuusmaiden kansallispuistoissa olevia suojeltavia uskonnollisia kohteita maailmanperintökohteiden tapaan, sikäli kun alueelta katsotaan löytyvän uskontoon tai uskonnollisiin rituaaleihin liittyviä jäännöksiä. Laajemmassa mittakaavassa Koloveden inventointi liittyy myös Saimaan Pielisen alueen Unescon maailmanperintöhankkeeseen. Aluetta tarjotaan listalle geologisin perustein, joista määräävimpiä ovat Saimaan Pielisen alueen järvisyys, maisemallinen vaihtuvuus sekä kallioperän rikkonaisuus, jotka luovat yhdessä omintakeisen geomorfologisen kokonaisuuden. Koloveden osuus koko laajan järvialueen 193 280 hehtaarin pinta-alasta olisi n. 8000 ha. Tästä suuri osa on vesialuetta. Saimaan Pielisen alueen geologiset maailmanperintökriteerit katsotaan jo täyttyneiksi; kulttuurin painoarvoa pyritään vielä lisäämään. Hanketta käsitellään maailmanperintökomiteassa aikaisintaan vuonna 2010.
Koloveden kansallispuisto sijoittuu Enonkosken, Heinäveden ja Savonrannan kuntien alueelle. Uudet laajennusalueet mukaan lukien puiston pinta-ala on nykyisellään n. 5 500 ha. Kunnissa ja osittain kansallispuiston alueella on viimeksi tehty muinaisjäännösinventointeja 1990- ja 2000-luvuilla. Itse kansallispuiston osalta erillistä selvitystä ei aiemmin ole tehty. Erilaisia luonto- ja alueen historiaan liittyviä arkistoselvityksiä on kuitenkin useita. Lähialueiden arkeologisten perusinventointien yhteydessä on koettu ongelmalliseksi kulkeminen kansallispuiston alueella siellä vallitsevan moottoriveneily- ja osittaisen liikkumiskiellon vuoksi. Tämän inventoinnin yhteydessä alueella saatiin liikkua vapaasti Metsähallituksen moottoriveneellä myös saimaannorpan pesimärauhaksi suljetuilla suoja-alueilla.
Koloveden kansallispuiston alueelta tunnettiin ennen inventointia ainoastaan kaksi esihistoriallista tai pyyntikulttuuriin liittyvää kohdetta; Vierunvuoren ja Ukonvuoren kalliomaalaukset. Inventoinnin yhteydessä kansallispuistosta ja sen lähialueilta löytyi yhteensä 22 uutta kohdetta, joista valtaosa ajoittuu historialliseen aikaan. Myös muutamia luonnonmuodostelmia dokumentoitiin, jos niihin liittyi ihmiseen toimintaan liittyvää perimätietoa tai tarinoita. Yhtään irtolöytöä ei kansallispuiston alueelta edelleenkään tunneta; tietoja yhdestä mahdollisesta esihistoriallisesta löytöpaikasta saatiin vasta inventoinnin maastovaiheen päätyttyä, lokakuussa 2006. Kansallispuiston laajennusalueiden läheisyydessä on muutamia kalliomaalauksia, kivikautisia asuinpaikkoja ja pyyntikuoppakohteita jotka tarkastettiin inventoinnin yhteydessä. Myös Metsähallitukselta saatuja mahdollisesti ihmisen toimintaan liittyviä tietoja otettiin vastaan ja niitä tarkastettiin. Inventointi kattoi kaikki maastossa näkyvät ilmiöt sekä aikakaudet kivikaudelta nykypäivään saakka. Maastossa todettujen kohteiden hoitotarve arvioitiin myös inventoinnin yhteydessä.
Löydöt: KM 36033
Ajoitus: yleisinventointi
Kansallispuiston pinta-ala: 5 500 ha
Kenttätyöaika: 4.-22.9.2006
Tutkimuskustannukset: Metsähallitus, 11 650 euroa
Tutkimusraportti: Satu Koivisto, arkeologian oaston topografinen arkisto
|
takaisin
Kuvaus
Haukkalahdenvuori 46010002, taide, muistomerkit