Kaivaus tuli ajankohtaiseksi vuonna 1831 valmistuneen Tryckerihuset -rakennuksen perustuksen vahvistamisen ja rakennuksen suoristamisen vuoksi. Tutkimus aloitettiin purkamalla rakennuksen lattia, mikä liittyi rakennuksen saneeraustöihin, ja dokumentoimalla lattian alaisen kulttuurikerroksen pinta. Sen jälkeen kaivettiin koko rakennuksen ympärille puolitoista metriä leveä kaivanto, joka ulottui pohjasaveen asti.
Vanhimmat kerrokset ja rakenteiden jäännökset rajautuivat Tryckerihuset rakennuksen eteläpuoliseen eli Tuomiokirkkopuiston puoleiseen osaan. Vanhin puurakennus, joka sijaitsi kaivausalueen Tuomiokirkkopuiston puoleisessa päässä, oli pystytetty stratigrafian, keramiikan ja dendrokronologisten ajoitusten perusteella 1300-luvun lopussa. Vanhin puurakenne, joka liittyi Aurajokeen tuolloin laskeneeseen ojaan, ajoittuu dendrokronologisten ajoitusten perusteella 1300-luvun puoliväliin. Rakenne on tulkittu laiturin tai sillan jäännökseksi. Oja, ilmeisesti luontainen puronuoma, kulki nykyisen Tryckerihuset -rakennuksen poikki sen keskiosan kohdalla. Oja oli sittemmin täytetty ja sen kohdalle oli rakennettu mahdollisesti jo 1600-luvulla puinen viemärikuurna, jota oli myöhemmin uusittu.
Keskiaikaisten rakennusten jäännöksiä paljastui neljä sekä viides epämääräisempi. Lisäksi tuli esiin muita keskiaikaan ajoittuvien rakenteiden jäännöksiä. Keskiaikaa nuorempia kerroksia ja rakenteita, kiveyksiä, rakennusten jäännöksiä ja puisia viemärikuurnia, aina vuoden 1827 suurpaloon asti,
paljastui koko tutkitulta alueelta. |