MUHOS LAITASAARI PALOKANGAS
Pk. 3422 07 LAITASAARI
x = 7199 31, y = 3443 23, z = 37,5
Rautakautisen maakummun kaivaus
Oulun yliopisto, yleinen arkeologia
Kaivauksenjohtajat: fil. yo Vesa-Pekka Herva ja fil. yo Mikko Hietala
Tutkimuksen kohteena oli kesällä 1999 löydetty 4,1 x 3,4 x 0,5 m:n kokoinen maakumpu, jonka kaakkoispuolella, aivan kummun vieressä, on halkaisijaltaan n. 3 metrinen ja noin metrin syvä kuoppajäännös. Kummun länsilaidassa havaittiin mahdollisia kaivelun jälkiä. Kohteen löytymisen yhteydessä siihen kaivettiin n. 0,5 x 0,5 m kokoinen koekuoppa. Kummun todettiin koostuvan hienosta, pehmeästä hiekasta, jonka joukossa oli pienehköjä kiviä ja jonkin verran hiiltä. Turpeen alta löytyi ohuehko huuhtoutumiskerros ja noin puolen metrin syvyydeltä koekuopasta todettiin toinen huuhtoutumiskerros, jota pidettiin alkuperäisenä maanpintana. Esinelöytöjä ei koekuopasta tehty. Myös kummun viereisestä kuopasta todettiin kairauksella ja koekuopituksella huuhtoutumiskerros. Noin 25 m kohteesta lounaaseen paikallistettiin myös mahdollinen asuintasanne, jollaisia on viime vuosina löydetty esimerkiksi Muhoksen Hangaskankaalta ja Oulun Peurasuolta, mutta kummun kaivausten yhteydessä tehdyssä koekuopituksessa siitä ei kuitenkaan löydetty jälkiä ihmisaktiviteetista.
Koska Palokankaan kumpu vaikutti kiinnostavalta ja ennestään tuntemattomalta muinaisjäännöstyypiltä, sitä palattiin tutkimaan kesällä 2000. Kaivausten tavoitteena oli selvittää muinaisjäännöksen funktio ja ajoitus. Kaivauksilla tehtiin vain kolme esineeksi luonnehdittavaa löytöä – nk. nuolenvarren silitin, hiotuin uurtein varustettu kivi sekä mahdollinen hiomalaa’an katkelma – jotka eivät erityisemmin valaisseet muinaisjäännöksen luonnetta. Kummun pohjalta todettiin ‘kivirakenne’, jossa näkyi ainakin osittain ihmiskäden jälki, vaikka rakennetta ei voikaan luonnehtia selkeäksi tai säännölliseksi. Kiinnostavin löytö tehtiin kummun pohjoispäästä, mistä paljastui miltei kolme metriä pitkiä hiiltyneitä lautoja. Koska maa lautojen ympärillä oli huomattavan puhdas, puita ei ilmeisesti ole poltettu, vaan hiiltyminen on tapahtunut maatumisen seurauksena. Vaikka kaivausten tulokset ovat sinänsä kiinnostavia, kysymys kummun funktiosta jäi avoimeksi.
Löydöt: KM 32466:1–3
Ajoitus: roomalainen rautakausi, Beta-148895 1870 ± 70 BP
Tutkitun alueen laajuus: n. 20 m²
Kenttätyöaika: 29.5.–18.6.2000
Tutkimuskustannukset: Oulun yliopisto, yleinen arkeologia
Tutkimusraportti: Vesa-Pekka Herva ja Mikko Hietala 27.4.2001 Oulun yliopiston arkeologian laboratoriossa, kopio Museoviraston arkeologian osaston arkistossa
|