YLI-II [43] KUUSELANKANGAS
Pk. 3512 10 PAHKAKOSKI
x = 7252 02–18, y = 3450 38–80, z = 59–61
Kivikautisen asuinpaikan kaivaus
Museoviraston arkeologian osasto
Kaivauksenjohtaja: FL Petro Pesonen
Yli-Iin Kuuselankankaan kivikautista asuinpaikkaa tutkittiin kuukauden ajan 1.6.–6.7.2000. Kaivaus toteutettiin Pohjois-Pohjanmaan TE -keskuksen työvoimaosaston Museovirastolle myöntämällä työllisyystyömäärärahalla, joka on kohdennettu tulevan Kierikkikeskuksen paikalle sekä Kuuselankankaan muinaisjäännösalueelle. Hankkeen kaivaukset on toteutettu Kierikinkankaalla v. 1998–1999 ja Kuuselankankaalla v. 2000.
Oulun myyntimiesten säätiö haluisi rakentaa Kuuselankankaalle kaksi kesämökkiä / huvilaa, joiden vaihtoehtoisiksi rakennuspaikoiksi oli esitetty ainakin asumuspainanteen 1 kohtaa, aluetta asumuspainanteen 7 länsipuolella sekä asumuspainanteen 13 kohtaa. Koska painanne 13 oli tutkittu jo v. 1995, päätettiin tutkimukset kohdistaa muihin uhanalaisiin kohtiin. Asumuspainanne 1 avattiin kokonaan (126,5 m²) ja painanteen 7 länsipuolelle tehtiin 2 m leveä koeoja laajennuksineen (44 m²). Kaivauksen loppuvaiheilla kävi ilmi, että Oulun myyntimiesten säätiö voikin em. paikkojen sijaan rakentaa huvilat jo aiemmin tutkituille alueille painanteen 14 tuntumaan lähelle rantaa. Tähän oltiin suostuvaisia myös Museovirastossa. Säätiön edustajan mukaan alueelle ei aiota rakentaa enempää mökkejä.
Tutkitun painanteen todettiin olevan jäänne suorakaiteen muotoisesta (n. 7 x 8 m) asumuksesta, josta itse painanteen likamaina erottuvan muodon lisäksi oli rakenteellisina piirteinä havaittavissa sen todennäköinen yhteys kulkuaukon kautta painanteeseen 2 sekä mahdollinen kulkuaukko myös toisessa päädyssä. Painanteen keskellä oli keskuspaalunsija ja kaakkoiskulmassa liesi. Mahdollisesti myös asumuksen keskellä on ollut tulisija. Paalunsijasta saatu radiohiiliajoitus on 4625 ± 70 BP (Hela-464) ja painanteen ulkopuolen palokivikosta saatu ajoitus on 4745 ± 70 BP (Hela-463). Ajoitukset kuvastanevat myös Kuuselankankaan kahta asutusvaihetta tyypillisen kampakeramiikan ja Kierikin keramiikan aikana. Toisella kaivausalueella tutkittiin punamultaläikkiä, joiden luonteesta ja ajoituksesta ei kuitenkaan saatu selvyyttä.
Keramiikan lisäksi löytömateriaaleihin kuuluvat mm. meripihka, purupihka, kivilajit, pii, sertti, kvartsi, luu ja punamultakokkareet. Meripihkaesineistä suurin osa on v-porauksellisia nappeja ja riipuksia. Lisäksi löytyi putkihelmen katkelma ja pieni rengas. Kivilajiesineistä mielenkiintoisimpia ovat raapusteltu kivikiekko, "nuolenvarrensilittäjä", nuolenkärjet, tuurat ja kynsitaltta. Suuri serttiesineen katkelma on alkuaan joko keihäänkärki tai tikari, pienet piiesineet ovat nuolenkärkien katkelmia. Suurimmat löytöryhmät kaivauksella olivat luu (n. 3 kg) ja kvartsi (n. 14 kg).
Löydöt: KM 32220:1–7275
Ajoitus: 4625 ± 70 BP (Hela-464), 4745 ± 70 BP (Hela-463); tyypillinen kampakeramiikka ja Kierikin keramiikka
Tutkitun alueen laajuus: 170,5 m²
Kenttätyöaika: 1.6.–6.7.2000
Tutkimuskustannukset: Valtion työllisyystyöohjelma
Tutkimusraportti: Petro Pesonen 23.4.2000 Museoviraston arkeologian osaston arkistossa
|
takaisin
Kuvaus